Pelastava arki

03 heinäkuuta

Joskus oikeasti tuntuu siltä, että on ihana päästä töihin "lepäämään". Enää en todenmukaisesti pääse töihin nukkumaan kuten aiempi työni piti sisällään mutta joskus työkin tuntuu levolta viikonloppuihin verrattuna. Viime viikonlopun jäljiltä odotin pääseväni tänään töihin sillä oli sen verran paljon menoa ja meininkiä, että väsymys meinasi viedä voiton monta kertaa. Kaikki alkoi jo perjantaina kun töiden jälkeen kiirehdin Paavo Nurmen kisakansliaan promoamaan Helsinki city maratonia ym. Sul:lin järjestämiä juoksukisoja. Pääsin sieltä kotiin kahdeksalta ja ennen yhdeksää olin jo kotona siivoamassa. Puolenyön jälkeen oli pakko lopettaa sillä silmät eivät tahtoneet enää pysyä auki. Oli jatkettava aamulla uusin silmin.

Kello oli herättämässä ihan liian aikaisin ollakseen lauantai aamu mutta minkäs teet kun olin sopinut liian paljon kaikkea yhdelle päivälle. Kauppaan oli vielä ehdittävä ostamaan loput juhlakoristeet ja tarjottavat. Auton lamppu oli mentävä korjauttamaan joka kuitenkin koitui huti käynniksi koska kyseinen paikka ei ollutkaan lauantaina auki vaikka näin piti olla. Mies lähti korjauttamaan autoa ja minä lasten kanssa ostoksille sekä veljeni luokse lahjanhakureissulle. Äitini oli vienyt ostamansa lahjat veljeni luo josta sain ne nopeasti haettua ja säästettyä paljon kallista aikaa.  Kun kello löi puoli 12 ja saavuttiin kotiin oli aika tehdä loput siivoukset sillä vieraat saapuvat yhdeltä. Aina pitää kuitenkin olla jo aiemmin valmis, sillä noloa se on olla imuri kädessä eteisessä vastassa vieraita jos joku sattuukin saapumaan aiemmin. Juuri ennen ensimmäisiä pikku vieraita saatiin kaikki valmiiksi.
Lauantai vietettiin ääekkäiden ja energisten pikku prinsessojen sekä muutaman prinssin parissa. Esikoinen oli pyytänyt kavereitaan kylään juhlimaan 6-vuotis synttäreitään. Pari edellistä viikkoa oli jo menty kysymyksellä "kuinka montaa päivää on mun juhliin"? Vihdoinkin ne on täällä jonka jälkeen rauha laskeutuu meidänkin taloon- ajattelin mielessäni.

Lasten synttäreiden jälkeen tuli vielä miehen vanhemmat kylään koska kakkua oli jäljellä vaikka kuinka paljon. Se tunne kun pääsi sohvalle vaakatasoon oli mitä ihanin tunne. Ainoa asia jo kaihersi mielessä oli se, että sunnuntai aamullakin kello soisi aamulla aikaisin sillä meillä olisi lähtö rippijuhliin Lempäälään. Tässä tosin oli se hyvä puoli, ettei itse tarvitsisi tehdä siellä muuta kuin olla ja seurustella miehen sukulaisten kanssa. Oli ihanaa nähdä tuttuja, joita näkee ihan liian harvoin.

Kotona olimme sunnuntaina kuuden aikoihin ja suuntasin samantien puutarhan puolelle kitkemään rikkaruohoja sillä en uskaltanut olla tekemättä mitään.Olisin satavarmasti nukahtanut ja nukkunut aamuun asti sillä univelkaa oli taas kerääntynyt viikonlopun rientojen vuoksi. Tuleva viikonloppu onkin täysin tyhä. Ei mitään sovittua menoa eikä tarvitse tehdä mitään ellen halua. Ainutlaatuista ja niin mahtavaa, että en malttaisi odottaa perjantaihin asti. :)

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Siis tämä on niin story of my life! Olen älyttömän hyvä buukkaamaan harvat vapaahetkeni täyteen ohjelmaa ja sitten taas väsyttää ja odotetaan viikonloppua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään siitä, ettäon tekemistä mutta huomaan myös väsyväni kovin nopeasti nykyään. Enää ei jaksakaan toohottaa menemään saman tahtiin kuin ennen.

      Poista

Like us on Facebook

Subscribe