Nuts Pallas kisarapsa

maanantaina, heinäkuuta 17, 2017

Etureidet kinnaa vastaan joka askeleella ja väsymys painaa pahoin sillä viime yönä nukkumisesta ei tullut mitään.  Jalkoja särki niin paljon, että asentoa jossa olisi ollut hyvä olla, ei löytynyt.  Pitkän uheilusuorituksen jälkeen myöskään uni ei tule kovin helposti joten senkin piikkiin meni osa yöunista. Aamulla heräsin puoli yhdeksän aikaan ja voi vitsit sitä riemua kun pääsi sängystä ylös. Jalat eivät tahtoneet löytää lattiaa millään ja aamiainenkaan ei kovin hyvin maistanut. Toisin oli vielä eilen aamulla, josta alkaa 55 kilometrin matka.
Herättiin ajoissa ja syötiin aamiaista rauhassa. Bussikuljetus Hetasta Pallakselle lähti 8.45. Kerrankin meni jokin asia putkeen majoituksen sijainnin kanssa sillä bussi lähti ihan mökkien läheisyydestä. Myöskin maali oli alle parin kilometrin matkan päässä vuokramökistämme. Pallaksella oltiin hyvissä ajoin ja pari tuntia oli aikaa lähtöön. Olisi tehnyt  mieli syödä jotain mutta ei muistettu ottaa rahaa mukaan. Söin eväistä yhden patukan sitten pahimpaan nälkään. Vihdoinkin kaiken odottelun jälkeen oli aika siirtyä lähtöviivalle.Vielä kyykkyaalto ja sitten päästiin lähtemään. Ensimmäinen mäki oli jo semmoinen luulot pois-mäki. Tuntui ikuisuudelta kivuta mäen päälle. Hengitys oli raskasta mutta jalat liikkui ja polun ulkopuolelta ohitettiin porukkaa. Alamäki oli kivaa rallattelua ja päästiin monen selän ohitse. Seuraava mäki odotti kipuamista joka oli jo aikamoista kivikkoa. Toisaalta kivikossa oli helppo mennä mutta nilkat olivat koetuksella. Ensimmäisen kerran nilkka meni alamäkeä juostessa kun astun vesilammikkoon jossa olikin kivi. Jonkin verran sattui mutta hyvin pystyi vielä jatkamaan matkaa. Pikkuisen ilmalennon koin myös alkumatkasta kun miehelle yritin kertoa, että toivottavasti alamäki tulisi pian. Siinä samassa rämähdin kivikkoon. Polvet paskana ja kädet kurassa jatkoin matkaa.
Maisemat alkoivat näkyä paremmin kun pilvet hälvenivät taivaalta. Ihastelin maisemia jotka oli niin henkeäsalpaavan kauniita, että harmitti oikein kun ei niitä ehtinyt juurikaan katsoa. Oli pakko katsoa polkua ettei tarvitse ottaa uutta ilmalentoa. En ole aiemmin liikkunut täällä päin joten olin välillä ihan mykistynyt luonnon kauneudesta. Olisi tehnyt mieli istua ihailemaan mutta oli pakko jatkaa matkaa ehtiäkseen ajoissa maaliin. Paikoitellen oli todella kuuma ja tuntui, että kipuaminen ylös tunturille oli ihan tuskaa. Paljaalla tunturilla tuuli tuiversi kovin, joten niissä ei tarvinnut pelätä kuumuuden kiusaavan.  Takin ja pitkähihaisen sai riisua jo aika alkumatkasta sillä ne olivat aivan liikaa. Matka eteni yllättävän hyvin sillä kaikki tasaiset pätkät ja alamäet juostiin. Ylämäet tunkattiin niin reippaasti kuin pystyttiin. Huomasin Montellinmajan kohdalla, että polvi joka oli saanut pahemman kolauksen kaatumisesta oli liimautunut housu kiinni polveen. Se ei yleensä tiedä hyvää mutta nyt se ei haitannut juoksua joten oli parempi olla katsomatta millainen haava siellä on.
Juuri ennen ensimmäistä huoltoa alkoi tihuttaa vettä mutta aika pienimuotoisesti sillä huollossa en siihen kiinnittänyt enää huomiota. Pullot ja juomarakko täyteen vettä sekä vessassa käynti ja vähän syötävää suuhun jonka jälkeen matka jatkui.  Vielä olisi 30 kilometriä taivallettavaa edessä.  Edelleen geelit imeytyivät hyvin jotka otin säännöllisesti 30 minuutin välein. Kroppa jaksoi hyvin eikä mäkien päälle kipuaminen ottanut yhtään päähän. Viimeinen nousu Pyhäkerolle oli kyllä enemmän psyykkinen taistelu kuin fyysinen. Toki jalat alkoivat etureisistä olemaan aika tööt mutta vielä jaksoi tunkata. Kävelin kaikkien vesilammikoiden ja purojen läpi sillä vesi viilensi ihanasta jalkoja. Tuntui, että nousua vaan riitti ja riitti. Aina kun ajatteli, että nytkö ollaan ylhäällä niin "tasainen" jälkeen mäkeä jatkui ihan loputtomiin asti vielä. Välillä oli pakko ottaa hengähdystauko kesken nousun ja saada hengitys tasaantumaan, jotta olisi helpompi jatkaa matkaa. Viimeinen taistelu kipeiden etureisien kanssa tunturilta alas ja tulisi huolto. Huollossa kävin vain vessassa sillä kaikki itikat olivat löytäneet kyseisen paikan joten ei voinut viipyä kauan.

Viimeisen huollon jälkeen oli edessä hiekkatietä ja tämän jälkeen 5 kilometriä asvalttia ennen maalia. Hiekkatie oli ihan tappoa mun jaloille ja alkuun mentiin juoksu-kävely taktiikalla mutta sekin alkoi olla liikaa etureisilleni.Tsempattiin matkalla muutamia pitkän matkan kulkijoita, jotka selvisivät hienosti maaliin asti. Psyykkisesti huomasin olevani ihan loppu ja jopa itketti vaikka ei siihen ollut mitään syytä koska meillä oli hyvin aikaa ehtiä maaliin. Tunteet vain kävivät kierroksilla.. Käveltiin sitten reippaasti loppu matka ja vähän ennen maalia juoksumuistuttavia liikkeitä tehden maaliin. Ihan uskomaton fiilis oli päästä maaliin! Jalat oli ihan romuna mutta oli se vain silti niin siistiä.
Siitä ole tyytyväinen, että varusteet toimivat todella hyvin. Jalassa oli 2XU:n kompressiotrikoot, urheilusukat ja juoksukengät Salomonin s-lab ultra sense 5 sg. Juoksukengät aiheuttivat rakkoja 5 kpl jota pidän vielä vähäisenä määränä. Kynsiä tulee lähtemään irti useita mutta onneksi sekin on uusiutuva luonnovara. Yläkropassa päällä oli tekninen t-paita sekä tekninen pitkähihainen ja Salomonin kuoritakki. Uusi Suunto spartan ultra juoksukelloni toimi kuin unelma ja virta riitti hyvin loppuun asti. Lähinnä katsoin kellosta milloin on geelin ottoaika, jotta kroppa saa tasasin väliajoin energiaa. Käytin samaa tekniikkaa kuin Bodom traililla ja otin geelin 30 min välein koko matkan ajan joka osottautui toimivaksi.  Minulla oli tavarat Salomon s lab adv skin  12 repussa joka on minulla lainassa ja olen ollut siihen niin tyytyväinen, että taidan ostaa itselleni samanlaisen. Siihen mahtuu niin hyvin kaikki oleellinen ja pakollinen tavara. Nyt minulla oli juomarakossa vettä 1,5 litraa, pehmeät juomapullot 0,5 l x 2, joissa oli urheilujuomaa sekä 20 urheilugeeliä, pussillinen turkinpippureita, avaruuslakana, kertakäyttöinen sadetakki, ideaalisiderulla, rakkolaastareita, nenäliinoja, panadolia, välipalapatukka, 0,25 l mustikkakeittoa pehmeässä juomapullossa, kuorihousut, buffi, juoksuhanskat ja merisuolaa. Tungin vielä kuoritakin ja pitkähihaisen paidan reppuun siinä vaiheessa kun tuli liian kuuma.
Maisemien puolesta tämä oli kyllä upein reitti jonka olen juossut. Olin yllättynyt siitä, ettei mäet tuntuneet niin pahalta kuin olin kuvitellut. Odotin huonompaa suoritusta sillä emme olleet kovinkaan paljon treenanneet tätä kisaa varten. Olin tainnut käydä kaksi kertaa juoksemassa heinäkuussa, joten siihen nähden kisa sujui todella hyvin. Enemmän pitäisi saada jalkoihin voimaa ja elopainoa pois paljon. Kevyempänä olisi huomattavasti helpompi juosta. Kisa oli hyvin järjestetty ja bussikuljetukset olivat mielestäni todella hieno juttu varsinkin täällä korvessa kun matkat on todella pitkiä. Naureskeltiin kun ajettiin perjantaina Hetasta Ylläkselle hakemaan kisanumeroita, että ei tulisi kotipuolessa mieleenkään lähteä Turusta Tampereelle hakemaan numerolappuja ja ajella seuraavana päivänä Loimaalle juoksemaan mutta täällä se ei kuulostanut yhtään hullulta.

Speksit matkasta:
Matka 57,79 km
Kesto 9 h 37 min
Keskivauhti 9,51 min/km
Maksimivauhti 4,23 min/km
Keskisyke 178
Maksimisyke 196
VO2 36 ml /kg/min
Nousu 1640m
Lasku 1857 m
Kalorit 7739

Nyt parannellaan jalkoja jonkin aikaa kunnes alkaa treenaaminen kohti Nuuksio classicia ja Vaarojen maratonia. :)


You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Kuulostaa hienolta! Onnittelut hyvästä juoksusta!

    VastaaPoista
  2. Odotkinkin jo tätä postausta. Ei voi sanoa kuin WAU, oot kyllä kova :D Mä oisin varmaan luovuttanut ekan mäen jälkeen, haha..

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtava suoritus Susanna!!! Kolmekymppiä tunkanneena en voi kuin ihailla sun kestävyyttä ja voimaa. Mä hurahdin nyt myös kerralla näihin polkujuoksuihin ja maisemiin, käsittämättömän upeeta.

    VastaaPoista
  4. Kiitosta vaan.:) Kyllä se sinnikkyys näköjään joskus palkitaan vaikka alkuvuodesta olin ihan toivoni menettänyt jalkavaivojen takia.

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe