Nainen, äiti ja vaimo

torstaina, maaliskuuta 02, 2017

Olen nainen, sekä kahden lapsen äiti ja myös vaimo. Se miksi lähden kirjoittamaan näinkin yksinkertaisesta asiasta on se, että se ei ole niin yksinkertaista tai ainakaan itse en näin koe. Tunteet mitä milloinkin olen kokenut olevani ovat muuttuneet jatkuvasti elämän eri käännekohdissa.

Ennen lapsia oli itsestäänselvyys, että olen kaunis nuori nainen. Silloin tuli eniten panostettua ulkonäköön sillä halusin pitää itseni hyvässä kunnossa ja näyttää hyvältä myös poikaystäväni silmissä. Raskaaksi tulon jälkeen kaikki muuttui. Huonovointisuus ja jäätävä pallomaha vei seksikkyyden taivaan tuuliin ja aloin kokea olevani ruma ja läski.  Ei tehnyt mieli lähteä minnekään eikä ollut kiva laittautua illan viettoihin koska mikään ei näyttänyt päällä hyvältä.  Vaikka kuinka rakastuneina lasta odotimmekin niin kyllä se kamala olotila vaikutti myös parisuhteeseen. Naisellisuus oli hävinnyt.  Kai se on sitä valmistautumista äidiksi ja isäksi tuloon, jolloin kaikki keskittyminen on siihen tulevaan lapseen eikä pelkästään toisiinsa.
Lapsen syntymän jälkeen väsymys oli edelleen kova ja sektiohaavan paranemisessakin meni oma aikansa. Oli siis odotettava jonkin aikaa ennen kuin pääsi taas urheilemaan. Paino putosi nopeasti ja pääsinkin mukavasti ennen raskautta olevaan painoon ja vähän allekin. Naisellisuus alkoi palautua ja oli taas mukavaa panostaa ulkonäköön. Parisuhteessa alkoi kiinnostus toisiimme taas lisääntyä ja tunsin todella olevani taas nainen enkä vain äiti vaikka sitäkin olin.  Kun aloimme suunnittelemaan häitä niin odotin kovin vaimo-titteliä ja päivää prinsessana. Toki kummatkin sain mutta mahassani möyryävä pikku veikka ei tehnyt päivästä ihan niin helppoa. Huono olo oli taas jokapäiväistä ja kasvava maha alkoi viedä innostusta häistä. Vaikka tunsin oloni kauniiksi hääpäiväni niin päällimmäisenä mielessä oli taas äitiys eikä niinkään nainen tai tuleva vaimo.

Samat hankaluudet kävimme läpi toisen raskauden aikana parisuhteen osaltakin mutta nyt sitä osasi odottaa eikä se ottanut itsetunnon päälle niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Äitinä hoidin esikoista ja hellin tulevaa pikku veikkaa, mutta siinä se sitten olikin. Äitiys oli vallannut minut kokonaan. Kun kuopus oli syntynyt niin oli aika ottaa taas oma elämä haltuun. Halusin olla taas vaimo ja tuntea oloni taas naiselliseksi.  Tästä kuopuksen syntymähetkestä on edetty valovuoden päähän ja voin taas sanoa tuntevani oloni upeaksi niin naisena, vaimona kuin äitinäkin.
On jännää miten sitä havahtuu jossain vaiheessa omaa elämää, että tästä puuttuu jotain. Parisuhde/avioliitto elää siinä mukana mutta intohimo on kadonnut matkan varrella äidiksi ja isäksi tulon myötä. Se mikä itseäni on tässä kaikessa ärsyttänyt on sen hetken odottaminen, että voi olla näitä kaikkia kerralla. Ei ole itsestäänselvyys olla nainen varsinkaan jos on vanhempainvapaalla lasten kanssa kotona eikä tarvitse laittautua.  Vaikka mieheni minua rakastaakin niin en usko, että kulahtaneimmat kotivaatteeni saa hänet intohimoiseksi.  Nyt kun arki rullaa ja lapset on selvästi isompia niin sitä haluaa olla muutakin kuin äiti joka sekuntti vuorokaudesta.  Haluan toki olla hyvä äitikin mutta haluan olla myös miehen silmissä muutakin kuin äiti. Lapset ihannoivat minua äitinä mutta miellytänkö myös miestäni kulahtaneissa verkkareissani? Enkä tarkoita, että pukeudun tiistai-iltana parhaimpiin ja viihdytän miestäni mutta kyllä uskon siihen, että laittautumisen myötä itselle tulee naisellisempi olo joka myös näkyy ulkopuolisille.  Näin ollen aion tästedes panostaa myös parisuhteeseen ja olla nainen sekä vaimo äitiyden lisäksi!
                                                                                                                                   Kuvat Mari Hietala


Seuraa: Instagram, Facebook, Bloglovin

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe