Käännekohdassa

tiistaina, maaliskuuta 28, 2017

Nyt kun juoksutaukoa on ollut enemmän kuin liikaa niin tulee se fiilis, että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja antaa vain olla.  Aloittaa sen sijaan vaikka jokin kielikurssi tms. joka ei vaadi niin paljon aikaa hyvän lopputuloksen saavuttamiseen. Eniten harmittaa viime syksynä hankitun hyvän kunnon häviäminen kuin tuhka tuuleen tässä odotellessa parempaa oloa, vähemmän kiirettä aikaa ja fiilistä, että nyt lähtee. Tiedän sen kytevän tuolla jossain sisälläni mutta se pitäisi saada herätettyä talviunilta.  

Tiedän kaivavani tälläkin postauksella vain syvempää kuoppaa itselleni sillä perustelin tänään itselleni, että koska tuulee niin kovaa niin voin jättää lenkin väliin. Hyviä tekosyitä juoksun väliin jättämiselle ei oikeasti ole kuin sairastaminen.  Muut syyt kuten säät tai kiireet on niitä huonoja tekosyitä, joilla yrittää vain pedata itselleen paremman mielen.
Luovuttaminen ei sovi luonteelleni enkä aio nytkään luovuttaa mutta vaikeaa on kuopasta ylös pääsy.  Yhtään ei helpota juoksukisojen lähestyminen kun huomaan hengästyväni jo kävelystä rappusia ylös kuudenteen kerrokseen.  Töissä vaaniva stressi on aiheuttanut sen, etten pysty edes kuvittelemaan juoksemista töiden jälkeen sillä olen ollut niin puhki, että olen monena päivänä viikossa nukkunut päikkärit töiden jälkeen. Tiedän myös sen jo ihan kokemuksesta, että kova treeni ei ole raskaan työpäivän jälkeen se paras vaihtoehto vaan pitäisi mennä mieluummin vaikka rauhalliselle kävelylle, jotta saisi mielen rauhoittumaan ja sykkeen pysymään alhaalla.

Aktiivisena lenkkeilijänä kaikki telakalla olot yms. tekijät jotka vaikuttavat huonolla tavalla harrastamiseen aiheuttavat ei motivoituneen tilan ja itse koen aina silloin olevani käännekohdassa, jolloin tekisi mieli vaihtaa muuhun harrastukseen koska tuntee olonsa niin pettyneeksi itseensä. Eihän sille tietenkään mitään mahda jos tulee jalkavaivoja tms. mille ei oikein voi itse mitään vaaan on mentävä kropan ja oman mielen ehdoilla.  Sitä vaan haluaisi pystyä jatkuvasti suorittamaan ja tekemään mitä haluaa eikä pysähtyä vasta pakosta.

Kevät on kuitenkin niin ihanaa aikaa, että loputtomiin en voi enkä halua rypeä täällä kuopan pohjalla. Täältä on päästävä ylös sillä illat on pitkään jo valoisia ja aurinkoakin on nähty melkein joka päivä. Muuten fiilis on kyllä ollut hyvä juurikin edellä mainittujen syiden takia. On oikeasti tosi keväistä ja ihana nähdä kun melkein kaikki lumetkin on sulaneet pois.  Kyllä se tästä eikö vaan kun kohti kesää mennään? :)


You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe