Tekosyitä

08 marraskuuta

Kuinkahan monta kertaa elämäni aikana olen sanonut, että en ehdi treenaamaan. Varmasti monta, liiankin monta. Tiedän miten helppoa on tuudittautua siihen ajatukseen, että nyt ei vaan millään ehdi. Olemme viime viikkoina treenanneet viisi kertaa viikossa yhdessä mieheni kanssa, joka tuntui ajatuksena ihan absurdilta vielä jokunen kuukausi sitten.  Mitään radikaaleja muutoksia ei olla tehty ajankäytön kanssa vaan on paremmin suunniteltu muita menoja niin, että ne menee yhteen treenien kanssa. Toki aina välillä on niitä viikkoja kun mies on koulutuksessa tai työreissulla toisella paikkakunnalla, mutta toisaalta en voi oikein laistaa siitäkään enää kun on liikuntakeskukseen jäsenyys, jonne voi mennä treenaamaan lasten ollessa lapsiparkissa + että,  meillä on loistava tukiverkosto ystäviä ja sukulaisia,  jotka voivat auttaa lastenhoidossa.

Toisin sanoen voisi sanoa,että kun tarpeeksi paljon jotain haluaa niin sen eteen on valmis myös tekemään asioita. Kauan minulla menikin tämän asian oivaltamiseen mutta nyt tuntuu siltä, että se on iskostunut pää nuppiin kunnolla.  Tosiasia vaan on se, että ei se kunto kasva sohvan pohjalla vaikka kuinka niin toivoisi. Eikä se muutaman kerran viikossa lenkkeilykään tässä kohtaa vie mihinkään muuhun kuin hyvään fiilikseen mutta kun on kyse tavoitteellisesta treenaamisesta niin on tehtävä enemmän.  Jos ei ole valmis tekemään aikaa treeneille niin ei voi oikein muuta kuin itseään syyttää, jos juoksukisat menee penkin alle.

Tämä aamuna kello soi 5.50 ehtiäkseni aamulla salille juoksumatolle tekemään tunnin treenin. Olin jo viidestä asti hereillä kiitos jonkun hemmetin jyrsijän (hiirin) joka nakersi keittiön komerossa. Yritin siinä jopa miettiä tekosyitä miksi ei tarvitsisi lähteä salille mutta koska olin jo valmiiksi hereillä niin miksi en menisi. En oikeasti keksinyt syytä jäädä kotiin, joten lähdin juoksemaan. Treenin jälkeen olo oli loistava ja mikä parasta päivän treeni oli tehtynä ja kello  oli vasta 7.30!


You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Vaikeinta on aina se lähteminen. Harvoin lenkin jälkeen harmittelee sitä, että tuli lähdettyä. Treeni-intoa!

    VastaaPoista
  2. Olet kyllä hurja, kun pääset noin aikaisin treenaamaan! Peukku :) Mulla se vaatisi totaalista vuorokausirytmin rukkaamista. Eilenkin lähdin lenkille kello 19.50 :D

    VastaaPoista
  3. Näinhän se just on eli tahtotilasta kaikki on kiinni. :) Tosi kiva että teillä on hyvä tahti päällä!

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe