Juoksukielto

18 marraskuuta

Maanantaina kävin juoksumatolla juoksemassa vetoja ja jotenkin ne tuntui menevän suhteellisen hyvin vaikka vetojen pituuden jouduin lyhentämään puoleen. Vauhdin sain kuitenkin pidettyä tavoitteessa eli 4:50 min/km. Oikeassa jalassa tuntui kipua kuten viimeisen parin viikon aikana mutta nyt jalka jomotti vielä kotonakin sängyssä makoillessa. Ajattelin, että ei tämä voi olla normaalia. Hetken emmittyäni päätin varata tiistai aamulle heti lääkärille ajan. Tuli parempi mieli ja menin nukkumaan kipeän jalkani kanssa joka vain jaksoi jomottaa parin tunnin ajan.

Aamulla sängystä noustessani jalka ei tuntunutkaan niin kipeältä kuin muina päivinä ja heti kävi mielessä, että miksi menin varaamaan sen lääkäri ajan kerran jalka onkin ihan kunnossa. Eihän se kunnossa tietty ollut mutta tuntui paremmalta kävellessä kuin moneen päivään. Sain mieheltäni kyydin  ja jouduin kävelemään vähän pidemmän matkan ja jalassa talkoi taas kamala jomotus. Kantapää tulessa!  Mehiläisen lääkärille plussat siitä,että pääsin vastaanotollle 7:50 vaikka minulla oli aika vasta klo 8:00. (En tiedä olenko ikinä aiemmin päässyt lääkärin vastaanotolle ajoissa tai edes siihen aikaan kun aikani olisi).  Kerroin lääkärille tilanteen ja näytin missä kipua on. Tämän jälkeen lääkäri tutki ja tunnusteli jalkojani. Tunnustellessa kuului vain kysymys "sattuuko tämä tai täältä"?

Sain pukea farkut takaisin jalkaan ja sitten se tuli. Plantaarifaskiitin olen saanut seuralaiseksi. Ei kiva juttu yhtään. Lääkäri oli rohkaiseva ja sanoi, ettei kannata vaipua epätoivoon. Ilmeisesti näytin siltä sillä mielessäni ei tainnut liikkua sillä hetkellä mitään. En oikein tiedä tuliko diagnoosi hyvänä vai huonona uutisena. Toisaalta tuo diagnoosi on kaiketi helposti kuntoutettavissa ja suhteellisen nopeankin paranemisen jälkeen voisi palata lenkkipoluille.  Mutta pakko todeta, että vähintään parin viikon juoksukielto ei tunnu kivalta. Käy eniten ehkä mielen päälle kun ei pääse toteuttamaan itseään lenkille. Juoksusta on tullut muutamassa vuodessa itselle todella tärkeä asia ja varsinkin henkisen puolen tyhjentäjä. Tarvitsen hikiliikuntaa ihan vain pitääkseni itseni edes kutakuinkin normaalina ihmisenä. Onneksi on tosiaan muitakin liikuntamuotoja ja voinkin pa

Seuraavassa postauksessa sitten enemmän juttua fysioterapeutin käynnistä.

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Voi itku! Nyt vaan malttia niin pääset pikemmin takaisin polulle. Ja onneksi tuollainen diagnoosi joka on parannettavissa vaikka uskon kyllä että käy mielen päälle kun ei pääse juoksemaan... tsemppiä!!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä paranteluun! Toivottavasti pääset vähällä. Mulla oli tuo vaiva about 7 vuotta sitten, kun kävelin paljon rattaiden kanssa. Totaalinen juoksukielto oli 3 kk...

    VastaaPoista
  3. Voi ei, tsemppiä! Tuohon ei taida auttaa muuta kuin lepo? Onneksi peruskunto ei katoa mihinkään parissa viikossa, pahempaakin olisi voinut käydä!

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe