Pikaiset kuulumiset Kolilta

lauantaina, lokakuuta 01, 2016

Olisi ollut ihanaa tulla sanomaan, että mä tein sen mutta en tehnyt sitä. 87 kilometrin mittainen Vaarojen maraton jäi haaveeksi. Juoksu stoppasi 45 kilometrin kohdalle kisakeskukseen. Olin jo 35 kilometrin kohdalla niin loppu, että jalka ei tahtonut nousta. Kroppa teki ihan totaali stopin, jossain parin kympin jälkeen ja sinnikkäästi vetkuttelin sinne puoliväliin. Loput 15 kilometriä oli täyttä helvettiä. Mäet oli sellaisia, joita en olisi voinut kuvitella pahimmissa painajaisissakaan. Ne oli suoraan sanottuna loputtomia ja aina kun kuvittelit mäen loppuvan niin sai otettua muutaman askeleen tasamaalla kun alkoikin uusi mäki. Nousua tuli yhteensä 1690 metriä, joten ymmärrettävää on miksi reitti oli raskas ja tekninen.  Ihan juostavaa polkua oli mun mielestä vähän ja nekin kohdat oli monesta kohtaa ihan mutaisia. Vedin tuollaisessa mutakohdassa melkein spagaatin kun jalat liukuivat mudassa eri suuntiin sillä seurauksella, että rintakehä osui kiveen.  Pahemmilta vaurioilta kuitenkin vältyin kunnes myöhemmin kaaduin pitkospuilla sillä seurauksella, että vasen takareisi osui täysillä pitkospuiden reunaan ja kyynärpää kallioon.  

Nyt tiedän, että seuraavaa polkujuoksukisaa varten on tehtävä paljon jalkatreeniä. Ei noita mäkiä todellakaan tunkkaa ylös ellei jaloissa ole voimaa. Perus mäkiä olen jaksanut juosta ihan hyvin, mutta nämä mäet veivät kyllä minusta kaiken voiman. 45 kilometrin taivaltamiseen meni aikaa 8 h 7 minuuttia.

Näin tällä kertaa!

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Tuon 45km on myös ihan loistava saavutus mun mielestä :) Ens vuonna sitten kokonaan! ;)

    VastaaPoista
  2. Huh huh mitä menoa!!! Ylpeä saat olla tuostakin suorituksesta, nauti nyt levosta ja mahtavasta kokemuksesta. Vaaroille ehtii vielä monta kertaa uudestaan :)

    VastaaPoista
  3. No rankkahan se on kyllä! Ihan hyvä on se järjestäjien nyrkkisääntö, että asfalttimaratonin aika x 1,5 on realistinen loppuaika 43 km:llä. Siinä kun vielä huomioi sen, että ultralla ei voi vetää samanlaista vauhtia kuin maratonilla... Ei muuta kuin kovasti kilometrejä alle niin että ei tuu ens vuonna ekan kierroksen aikarajan kanssa tiukkaa. Mutta onhan upea reitti! :) Onnittelut kuitenkin kovasta suorituksesta!! Keskeyttämisestä saa arvokasta oppia tulevaan, vaikka vähän harmittaisikin nyt.

    VastaaPoista
  4. Hieno suoritus tuo nelivitonenkin! Monet maantieultraajakaverit on käyneet kerran juoksemassa sen ja todenneet että ei pysty, liian rankkaa. :D Nyt vaan kunnon lepoa ja hemmottelua ja uusia suunnitelmia päin. Nähdäänkö keväällä Rukalla? :)

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe