Mitä vaatii ultrajuoksumatkan suorittaminen?

maanantaina, lokakuuta 10, 2016

Kuva on tämän päivän vauhtitreeneistä.
Halusin käyttää koko postauksen siihen millaisella treenillä ja valmistautumisella lähdin juoksemaan ensimmäistä ultrajuoksukisaa. Kerron mitä kaikkea on pitänyt ottaa huomioon niin treeneissä, matkoissa kuin varusteissa. Meillä ei ole ollut juoksuvalmentajaa taikka juoksuohjelmaa vaan olemme itse suunnitelleet treenimme. Olemme toki olleet juoksukoulussa mutta se ei valmista juoksemaan ultramatkaa.

87 kilometrin juoksukisa ja varsinkaan polkujuoksukisa ei ole mikään helppo juttu vaan jalkojen, kropan ja koko mielen on oltava kunnossa. Noin pitkälle matkalle ei voi lähteä fiilistelemään ja toivoa parasta vaan kyllä sen eteen pitää jotain tehdäkin.  Olen juossut lähes tulkoon aina kun se on ollut mahdollista ja kroppa on ollut vastaanottavainen. En näe, että olisi ollut mitään järkeä lähteä juoksemaan jos on liian väsynyt vaan sen sijaan olen nukkunut sellaiset päivät.

Suurin ongelma on ollut se, että vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja käytettäväksi töiden ja arjen pyörityksen ohella. Lepo ja palautaminen on osa treeniä, joten unenmäärästä en ole ollut valmis luopumaan. En ole niitä treenaajia jotka heräävät klo 4 aamuyöstä juoksemaan vaan käännän silloin kylkeä peiton alla.

Kummatkin olemme klo 8-16 töissä ja useimmiten olemme kotona vasta viiden aikoihin, jonka jälkeen alkaa ruuanlaitto ja syöminen. Kuten voitte kuvitella niin täydellä mahalla ei pysty juoksemaan, joten ruokalevon jälkeen minä lähden ensin juoksemaan ja kun tulen kotiin niin läpystä vaihto ja miehen vuoro mennä juoksemaan. Näin on menty koko kesä.

Juoksukoulussa olin koko kevään ja sen ohessa vielä lisätreenejä lihaskuntoon painottuen. Juoksukoulun loputtua oli Kööpenhaminan maraton ja kesän aikana on tullut käytyä muutamissa lyhyemmissä juoksukisoissa.  Kesän aikana tuli juostua yllättävän paljon ja suurin ylpeyden aiheeni on, että missään vaiheessa ei tullut motivaation puutetta tai pidempää taukoa. Koko kesän olen juossut useasti viikossa ja loppu kesää kohden viikkojen kilometrimäärät ovat vain nousseet. Vähän ennen kisoja vasta iski muutaman viikon "motivaatiomasennus", jolloin sai tehdä kaikki kikkakolmoset lähteäkseen lenkille.  Itse koin todella hyväksi sopia juoksutreffejä kavereitten kanssa, jolloin ei kehtaa perua vaan on pakko mennä.

Pidempiä lenkkejä olen juossut viikonloppuisin ja niitäkin vasta lähempänä itse kisaa. Lyhyempiä 5-13 kilometrin lenkkejä taas useamman kerran viikossa.  En ole juossut aikaa vasten vaan yrittänyt saada mahdollisimman paljon kilometrejä viikkoon. Mäkijuoksua oli tarkoitus käydä tekemässä mutta se jäi ajanpuutteen takia lähes kokonaan tekemättä. Näin kisan jälkeen voisi todeta, että mäkitreenit olisi ollut niitä treenejä joita olisi tarvinnut todenteolla tehdä.

Olisimme varmasti voineet suunnitella treenejä paremmin eikä päättää 5 minuuttia ennen juoksuun lähtöä, että tänään vedän seiskan tai kympin. Ensi vuoden kisoja ajatellen on taas paremmin kartalla siitä mihin panostaa enemmän.  Vaarojen maratonilla opittiin paljon ja osa meni ihan aloittelevan ultrajuoksijan piikkiin. Kaikkea kun ei voi osata heti vaan joskus on opettavaisempaa mennä peppu edellä puuhun, jolloin ei ainakaan tee samoja virheitä uudestaan.  Enkä usko, että yksikään kisa sujuu ongelmitta vaikka miten olisi suunnitellut kaiken valmiiksi. Aina voi sattua ja tapahtua jotain mitä ei odottanut. Varsinkin juoksukisoissa ja mitä pidemmille matkoille suunnataan sitä enemmän ongelmia syntyy ja mm. nesteytysongelmat, vatsakivut, polvikivut ovat yleisiä. Osan kanssa pystyy juoksemaan, mutta joskus vaiva voi olla niin hankala, että on pakko lopettaa leikki kesken ja tuloksena on silloin DNF.  Sää vaikuttaa paljon juoksuun ja Suomessakin sää saattaa vaihdella vuorokauden aikana niin monta kertaa, että on vaikeaa suunnitella esimerkiksi nesteen tarvetta kesän kisoissa. 

Ennen kuin päästään varusteiden pariin niin pistäydytään syömisen salaisiin syövereihin. Kannattaa syödä vähintään 30-45 minuutin välein jotain pientä. Näin kropassa pysyy energiaa tasaisesti  ja jaksaa juosta, kävellä ja tunkata mäkiä ylös sekä tulla mäet alas. Meillä oli mukana energiageelejä, energiapatukoita sekä karkkia. Siinä vaiheessa kun meno tuntuu olevan todella hidasta ja motivaatiota juoksuun saa kaivaa jostain missä aurinko ei ole paistanut enää moneen vuoteen niin karkki on paras asia pelastamaan sinut siltä köyden ostoreissulta.  Coca-cola olisi toinen mutta koska cocispullon kantaminen repussa pitkässä matkassa ei ole kovin mukavaa hölskymisen takia niin karkki sai kelvata.

Varusteisiin on paneuduttu urakalla ja valehtelematta koluttu kymmeniä juoksijoiden blogeja läpi saadaksemme edes jonkinlaista osviittaa sitä mitä kannattaisi ostaa. Varusteet ovat hyvin henkilökohtainen asia sillä se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi sinulle. Varusteiden kanssa voi tulla hutiostoja sillä oikein mistään ei saa varusteita lainaksi, joten siihen kannattaa varautua, että heti ensimmäinen ostos ei välttämättä ole se paras valinta. Varusteet ovat kyllä tärkeä asia juoksussa, joten ei kannata lähteä huonoilla varusteilla minnekään pidemmälle lenkille. Se jos mikä tappaa juoksumotivaation kun kenkä hiertää varpaaseen rakon, joten aina testaa lyhyemmillä lenkeillä ensin varusteita ja sitten vasta pitkälle lenkille niiden kanssa jos ovat hyviksi todettu. 

Kun muistaa pitää järjen niin treeneissä kuin kisoissakin niin pääsee vielä pitkälle! Ei välttämättä ensimmäisissä kisoissa eikä toisessakaan mutta jonain päivänä. Ultramatkan juokseminen ei tapahdu päivässä, vaan voi olla vuosien työ saavuttaa se kunto, jolla juoksu kulkee ultralla ja pääsee maaliin.





You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe