Viime viikon pitkis ja arvonta

16 elokuuta

Olin suunnitellut sunnuntaille pitkää lenkkiä ja kuin ihmeen kaupalla Running Diaries- blogia kirjoittava Salla etsi Turku Trail Runin Facebook sivuilla juoksuseuraa. Sovittiin, että mennään pitkälle kevyelle hölkälle Kurjenrahkan kansallispuiston poluille.  Lähdettiin liikkeelle Vajosuon parkkipaikalta ja olin siinä odotellessa katsellut reittejä jo vähän valmiiksi. Osa poluista onkin tuttuja mutta nyt lähdettiin katsomaan uutta reittiä. Savojärven kierros houkutteli sillä sen sanottiin olevan 19 kilometriä pitkä. Sitä lähdettiin tavoittelemaan.

Takki oli pakko riisua jo aika alkumatkasta sillä oli todella lämmin päivä. Jonkun ajan päästä  ukkonen jyrisi kovin ja ei taidettu montaa kilometriä ehtiä kun taivas aukeni ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Jos olisin ollut yksin liikenteessä niin olisin satavarmasti tässä vaiheessa juossut suorinta reittiä kotiin. Siinä vaiheessa kun tultiin risteykseen, jossa olisi ollut enää viitisen kilsaa parkkipaikalle niin lähdettiin vielä Savojärvelle päin. Juostiin niin innoikkaina ( tai minä ainakin ) etten edes huomannut reitin olevan suljettu. Ihmettelin kyllä siinä juostessa, että ihme kun näin huonossa kunnossa olevilla pitkospuilla ihmisten annetaan liikkua. Minulla oli dalmatialaisemme Claudia mukana ja sehän vetää pitkospuilla aika reipastakin vauhtia joten saa olla kyllä tarkkana juostessaan perässä, että pysyy pitkospuilla tai lähinnä, ettei jalat uppoa suohon.  Kun päästiin vihdoinkin kaikkien suohyppelyiden jälkeen Savojärven parkkipaikalle infotaulun ääreen niin kuinkas ollakaan muuta reittiä pois ei ollut kuin Säkyläntie tai tuo samainen Töykkälän reitti, jota pitkin oltiin tultukin.  Parkkipaikalle, jossa autot odottivat oli matkaa vielä arviolta 9 kilometriä. Olimme sateesta johtuen litimärkiä ja vähän jopa vilutti mutta siinä kohtaa ei jaksanut kaivaa takkia repusta kun oli jo niin märkä. Ei muuta kuin reippailemaan takaisinpäin. Savojärven kierros, joka oli tarkoitus juosta olikin vasta tosiaan tuolla missä nyt oltiin. Älkää kysykö miten olen karttaa katsonut mutta sen voin todeta, että eräoppaan ammattia ei minun kannata harkita.:D
Matka sujui kyllä nopeasti ja missään vaiheessa ei liiemmin hengästyttänyt. Sykkeet pysyivät melko rauhallisena (oman mittapuun mukaan hyvinkin alhaalla) keskisykkeen ollen koko matkalla 156. Omaan juoksuuni olin todella tyytyväinen sillä haasteellisesta maastosta huolimatta juoksu tuntui sujuvan hyvin. Askel alkoi vasta painaa päästyämme takaisin hiekkatielle. Siinä vaiheessa tuntui kuin olisi juossut juoksuhiekassa. Tämäkin tunne oli aika käänteinen vauhtiin nähdeen sillä viimeiset kolme kilsaa juostiin kaikkein nopeiten vaikka ne tuntuivat kaikkein hitaimmilta siinä juostessa.

Autolle oli ihana päästä mutta siinä kun hetken mietit ollessasi litimärkä ja koiran ollessa litimärkä eikä tullut yhtään pyyhettä mukaan niin ei naurattanut. Lähdin niin kiireessä etten tajunnut ottaa koiralle takaluukkuun mitään alustaa mutta sinne se nyt oli laitettava. Märkänä ja haisevana. Itsellä oli ihan yhtä nihkeä olo. Ei ollut kivaa istua auton penkille kun vettä lähinnä tippui joka paikkaan päältäni. Mitä tästä siis opimme? Ota aina pyyhe mukaan!
Koko lenkin pituudeksi tuli loppujen lopuksi 28,05 ja aikaa saatiin kulumaan lähes neljä tuntia.  Puolustukseksi täytyy todeta, että pitkospuut Töykkälän ja Savojärven välillä olivat kyllä hyvin huonossa kunnossa ja välillä oli pakko kävellä ja hyppiä päästäkseen eteenpäin suolla. Itse reitti oli hieno ja todellakin harmitti, että vettä satoi niin kovin, ettei puhelinta voinut ottaa esille. 

Olin myös yllättynyt omasta jaksamisesta.  Sen toki tiesin, että tuo koira jaksaa juosta vaikka hamaan tappiin asti ja varsinkin kun vauhtikin oli hidas niin ei matka tuottanut Claudialle hankaluuksia. Selvisin parilla hiertymällä ja nekin huomasin vasta kotona suihkussa.  Juoksun aikana ei sattunut mihinkään ja juoksun jälkeenkin oli hyvä olo. Toki oli väsymystä ilmassa mutta jalat ja muu kroppa oli hyvässä hapessa. 

Se miksi olen myös todella innoissani tuosta lenkistä oli se,että sain testattua Vaarojen maratonille mukaan otettavia varusteita. Salomonin skin pro 15 set- juoksureppu toimi hyvin, ei heilunut eikä hiertänyt. Reppu piti myös tarpeeksi hyvin vettä ja takki joka oli repun sisällä oli ihan kuiva päästessäni autoon. Kosteus toki oli päässyt repun sisään ja vessapaperista oli tullut silppua lenkin aikana. Juomarakon (1,5 l) vesimäärä riitti hyvin ja koko matkan aikana söin vain yhden High5:n patukan. Sain myös testattua Salomonin S-lab sense 5 ultra sg- juoksukenkiä pitkällä lenkillä. Hyvin pitävät niin liukkaalla kalliolla, juurakoilla kuin pitkospuillakin. Pitää vaan luottaa siihen, että kengät pitää.

Takomorunnersin kautta sain luvan arpoa yhden osallistumisen Salamajärvi trail run:iin. Lisää tapahtumasta voit lukea tästä aiemmasta postauksestani tai Salamajärvi trail runin sivuilta. Kiinnostaisiko sinua lähteä luonnonhelmaan juoksemaan? Jätä kommentti sähköpostin kera viimeistään 19.8.2016 klo 20.00 mennessä.  :)

You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Salamajärven kisa on kyllä ollut mielessä, mutta vielä(kään) en oo saanut itestäni irti, että ilmottautuisin. Josko arpaonni suosisi :)

    VastaaPoista
  2. Salamajärven nettisivuja olen varovaisesti vilkuillut ja mietiskellyt, olisiko siinä ensimmäinen polkujuoksutapahtumani. Eli osallistun arvontaan! :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Olisi kiva juhlistaa 53 vuotis synttäreitä ensimmäisellä polkujuoksu tapahtumalla.
    juha@kujala.us

    VastaaPoista
  5. Olisi kiva juhlistaa 53 vuotis synttäreitä ensimmäisellä polkujuoksu tapahtumalla.
    juha@kujala.us

    VastaaPoista
  6. Joo pyyhe ehdottomasti autoon mukaan! Mulla tuli autonpenkistä housut märäksi vielä pari päivää lenkin jälkeen 😂

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe