Tieltä metsään

perjantaina, elokuuta 26, 2016

Poluilla juoksemisesta on tullut henkireikäni. Rakastan sitä tunnetta kun saa vain mennä ilman minkäänlaista ajatusta. Juoksu sitäpaitsi tuntuu poluilla ihan tanssilta. Jatkuvasti tossu hypähtää juurien ja kivien yli, jolloin askeltamiseen tulee tanssahteleva rytmi.  Viime viikon sunnuntaina sain taas kokea tuota polkujuoksun hurmosta melkein viiden tunnin ajan.   

Kokoonnuimme Kurjenrahkan parkkipaikalla Säkyläntien varrella, jonne oli tulossa 7 muutakin reipasta juoksijaa minun ja mieheni lisäksi. Koska ajatuksena oli juosta rento 30 kilometrin lenkki poluilla niin koiramme Claudiakin pääsi mukaan. 
Vähäistä poluilta eksymistä lukuunottamatta reitti oli mukavan heppoa juostavaa ja maisemat mitä upeimmat kun päästiin järvelle. Lämmin sää oli houkutellut muitakin liikkeelle ja varsinkin pitkospuilla sai tehdä väistöliikkeitä.
Itse olen juossut jo sen verran paljon pitkospuilla, että aika leppoisasti pystyy niillä juoksemaan.  Tuolla reitillä oli kyllä muutenkin todella hyvänkuntoiset pitkospuut.
Valloitettiin vuorikin reitin varrella. :)
Kiitos täälle poppoolle loistavasta seurasta. Lenkin pituudeksi tuli 33 kilometriä ja aikaa saatiin kuulumaa 4:45 minuuttia. Vauhti oli hidasta kuten pitikin vaikka alkumatkasta vauhti hieman keulikin kun menohaluja tuntui löytyvän liikaa. Omaan jaksamiseen olen tyytyväinen. Join paljon vettä ja söin yhden energiapatukan ja yhden geelin. Mieheltä nappasin aina välillä hörpyn urheilujuomaa.  Tällä kertaa myös testasin Inovin maastojuoksukenkiä ja ne olivat hyvinkiin mukavat jalassa. Olin jo ehtinyt kiintyä Salomonin tossuihin mutta koska nämäkin tuntuivat todella mukavilta niin olenkin taas kahden vaiheilla,että millä kengillä sitä lähdetäään Vaarojen maratonille. Sykkeet pysyivät myös aika alhaalla koko lenkin ajan mikä teki juoksusta oikeasti mukvan tuntuista. Näitä ehdottomasti lisää!

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe