Mitali ensimmäisistä polkujuoksukisoista

12 elokuuta

Kuinka monessa juoksukisoissa olette törmänneet tämmösiin pikku possuihin? Olivat ihan älyttömän söpöjä.:)
Tänään koin taas pienen paikkakunnan asumisen iloja. Nimittäin ahkerat kyläläiset olivat järjestäneet polkujuoksukisan ja puolet tuotoista menivät lastensairaalan hyväksi. Itse matka oli 7,5 kilometriä johon mahtui niin asvalttia, hiekkatietä ja polkua. Olisin ehkä kaivannut hieman enemmän polkua koska kyseessä oli kuitenkin polkujuoksukisa mutta tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa joten  ensi vuoteen mennessä heillä on sitten aikaa parantaa tapahtumaa saamansa palautteen perusteella.  Se mikä myös ehkä hieman ihmetytti niin juuri tuo reitin valinta, sillä ihan oikeasti tuossa lähellä olisi mennyt paljon parempiakin polkuja kerran Kurjenrahkan kansallispuisto on ihan vieressä.

Miehen kanssa päästiin kummatkin juoksemaan mikä oli todella mukavaa. Myös ystäväni Nina oli tullut juoksemaan ja saatiin siinä vaihdettua kuulumisiakin.  Paikalle oli tullut aika kovatasoista porukkaa Finnish marathon runnersista ja lähdön jälkeen miehet lähtivät juoksemaan todella kovaa vauhtia. Itse pingoin alkuun niin kovaa kun pääsin, jotta saisin hieman hajurakoa takana tuleviin. Ensimmäinen kilometri menikin 4:50 vauhtiin. Sitten tultiin hiekkatielle jonka jälkeen alkoi se itse polkujuoksu. Vauhti hidastui todenteolla. Sykkeet nousivat jälleen pilviin.  Toinen  kilometri meni vauhdissa 6:14, kolmas 6:05, neljäs 6:39, viides 6:20. Neljännen kilometrin kohdalla oli pakko venytellä pohkeita, sillä ne olivat ihan jumissa. Tämän jälkeen alkoi taas homma sujumaan vähän paremmin. Kuudes kilsa 5:52 ja seitsemäs 5:28. Viimeiset kaksi kilometriä tuntui jaloissa hyviltä. Syynä varmasti se,että olivat vasta siihen mennessä lämmenneet kunnolla vaikka lämmiteltiin ennen  starttiakin.  Kokonaisaika oman juoksukellon mukaan 44:05:9, keskisyke 184, maksimisyke 194 ja keskivauhti 5:51. 

Tyytyväinen olen omaan suoritukseen, jolla sain kakkossijan naisten yleisessä sarjassa.  En ollut todellakaan ajatellut juoksun kulkevan niin hyvin, että olisi edes mahdollisuuksia mitaliin. Jossain vaiheessa matkaa nimittäin tuli sellainen olo, että tähänkö on pakko lopettaa kun pohkeet kramppasivat.  Sitkeästi kuitenkin jatkoin koska tiesin jo useamman lenkin kokemuksella,että jalkojeni lämpenemiseen menee aika monta kilometriä. Olisi pitänyt lämmitellä enemmän mutta jotenkin sitä pelkää, että lämmittelisi liikaa. Jokatapauksessa kiva oli päästä juoksemaan. Mieskin sai mitalin ollen miesten 40 vuotiaiden sarjassa kolmas. Hyvä me! :)

You Might Also Like

2 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe