Elämän pituinen oppimismatka

11 heinäkuuta


Kun mietin elämääni taaksepäin ja mietin millaista elämäni on nyt niin tuntuu, että olen valovuoden päässä siitä aiemmasta elämästäni. Kaikki ala- ja ylämäet on täytynyt kokea päästäkseni nykyiseen elämäntilanteeseen. On ollut aikoja kun elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista ja sängystä ylös nouseminen on ollut täyttä tuskaa mutta niihin vuosiin on mahtunut paljon hyviäkin muistoja. Väsyneenä tai lähes koomassa eletyt vuodet lasten ollessa vauvoja ovat enää häilyvä muisto vaikka se sillä hetkellä tuntui kestävään iäisyyden. Omaa aikaa ei ollut ja ajattelin,että sitä ei tule enää ikinä olemaankaan. Kuinka väärässä olinkaan? Omaa aikaa saa kun sitä haluaa, mutta sitä täytyy pystyä pyytämään. Mieheni on ollut isona tukena ja turvana kun on tuntunut siltä, että seinät ja katto kaatuu päälle. Hän on hoitanut lapsia ja antanut minun tehdä omia juttuja.

Eikö vain, että sitä luulee jo tuntevansa itsensä kohtuu hyvin tämän ikäisenä? Osaatko sitten sanoa mikä on lempiruokasi 10 vuoden päästä? Tiedätkö missä tulet asumaan eläkkeellä ollessasi? Voi olla, että osaat vastata näihin jo nyt mutta mieli voi muuttua ja elämä voi viedä muualle halusit sitä tai et. Nämä ovat sellaisia asioita joita ei tarvitse murehtia nyt vaan ne muotoutuvat omiin uomiinsa elämän kuljettaessa eteenpäin. Minun on ollut vaikeaa päästää irti siitä ajatuksesta, että haluan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Olen aina tehnyt pitkän ajan suunnitelmia vuosienkin päähän mutta miten on käynyt suunnitelmien kun on jo kaikki se mistä on haaveillut. Olen ehkä oppinut pikku hiljaa olemaan rennommin ja antanut elämän kuljettaa mukana enkä jaksa enää murehtia mitä ensi vuosi tullessaan sillä seuraava vuosi koittaa jokatapauksessa.  Elämän ei tarvitse olla niin pikku tarkasti mietittyä ja täydellistä. Tämän oivaltamiseen on minulta kulunut 33-vuotta. Olen joutunut ehkä luopumaan joistakin asioista mutta toisaalta taas olen saanut elämääni hitokseen enemmän sisältöä kun lopetin jatkuvan stressaamisen (kaikesta). Tie on ollut pitkä, mutkikas ja kuoppainen mutta perillä ollaan ja loppu tulokseen olen älyttömän tyytyväinen. Tää on parasta just nyt.

Just go with the flow! :)

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Hyvä postaus! Itsellä taitaa olla vielä hikan oppimista ja matkaa ennen kuin osaa oikeasti päästää vähän paremmin irti ja antaa asioiden vaan mennä. Mutta ehkä joku päivä sitten :D

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe