Kun muiden tekeminen motivoi

29 toukokuuta


Olen tänään fiilistellyt lukien juoksijoiden kirjoituksia Karhunkierroksesta, joka juostiin tänä viikonloppuna. Eniten tietysti kiinnosti 80 kilometrin matkan juosseet, sillä se liippaa lähintä sitä matkaa mitä mekin olemme syksyllä menossa Kolille juoksemaan. Olen kirjoittanut ylös vinkkejä näiden juoksijoiden kirjoituksista ja ottanut oppia. Juoksijoiden kirjoituksista on huokunut niin itkua, raivoa ja onnistumista. Ei se juoksu ole varmaan kenelläkään älyttömän helppoa eikä varsinkkaan mukavaa. Joskus vain on päiviä kun juoksu kulkee paremmin ja välillä taas tökkii pahemman kerran.  
 
Ilmeisesti kuumuus on kiusannut juoksijoita myös Karhunkierroksella ja nesteytyksellä on ollut suuri merkitys. Ilman energiaa ei vain jaksa juosta ja se tuli itsekin koettua viime viikonloppuna Köpiksen maralla.  Virheistä kuitenkin oppii vaikkakin sitten kantapään kautta. Aina voi tehdä uusia virheitä mutta vanhoista oppii eikä ainakaan juoksukisassa tee kahta kertaa samaa virhettä. Sen verran kirpaisee jos kisa menee huonosti. 
Ultramatkoilla eväät ja juomat on jaksettava kantaa itse mukana sillä huoltopisteet ovat paljon harvemmin kuin esimerkiksi maratonilla. On siis tiedettävä miten paljon energiaa tulee noin suurinpiirtein tarvitsemaan matkan aikana ja vähän ekstraakin kannattaisi olla jos matkan teko hidastuu ettei joudu täysin tyhjällä energialla kulkemaan loppu matkaa. Toki ylimääräiset kantamukset taas painavat enemmän ja voi hidastaa juoksua mutta itse katsoisin sen silti paremmaksi vaihtoehdoksi kuin sen, että olen keskellä metsää ilman ruokaa väsyneenä ja kroppa kipeänä. Siitä olisi ilo kaukana!

Koska itseäni kiehtoo ultramatkat ja se mitä ihmisten päässä liikkuu pitkän matkan aikana niin nämä juoksijoiden kirjoitukset olivat entistä kiinnostavampia.  Ajatus siitä, että juokset 16 h saati 30 h putkeen (toki taukoja on mutta ei siellä nukuta öitä vaan jatkuvasti edetään) tuntuu älyttömältä ellei sitten ole hurahtanut täysin kyseisen lajin pauloihin. Pitkän matkan juoksu varmasti vaatii kestävyyttä mutta myös ripaus hulluutta.  Onhan pitkissä matkoissa tavoitetta kerrakseen ja voin vain kuvitella sitä onnistumisen tunnetta kun ultramatkan jälkeen pääsee maaliin. Itsellä on meinanut tulla onnen kyyneleet jo ihan vain marankin jälkeen.:D 

Viikko ilman treeniä on tuntunut pitkältä ja turhauttavalta. On ollut vaikeaa lukeaa treeniblogeja koska olisin itsekin halunnut treenaamaan mutta toisaalta on ollut aikaa miettiä ja suunnitella kesän treeniaikatauluja. Pidämme juoksukoulusta taukoa kesän ajan ja syksyllä sitten taas jatketaan Vauhtisammakon treeneissä. Olemme käyneet läpi kehon puhdistuskuuria nyt melkein viikon ajan jonka aikana on pitänyt välttää treenaamista ja raskaita kotitöitä. Kotitöitä ei ole kovin paljon voinut jättää tekemättä mutta tietoisesti jätimme treenit. On myönnettävä, että ei välttämättä olisikaan jaksanut treenata näillä kaloreilla vaikka olo on kyllä tuntuvat yllättävän energiselta.  Tähänkin puhdistuskuuriin sain innostusta toisilta.  Hyvä olon tavoittelu motivoi aloittamaan kuurin ja noudattamaan kuuria kutakuinkin. On ollut ihan mahtavaa nähdä tuloksia ja kokea ne itse. Se, että perimmäisenä ideana on saada itselle hyvä olo ja siinä samalla saada jokunen painokilo pois innostaa juoksemaan. Pari kiloa vähemmän elopainoa tuntuu jo juostessa. Se kaikki on pois polvista ja nilkoista, joiden tulee jaksaa hölkötellä menemään niiden kaikkien kilojen kuormituksen alla.  Ihan oman kropan jaksamisen kannaltakin olisi hyvä saada ylimääräisiä kiloja pois ennen syksyn ultramatkaa, mutta palataan siihen joskus myöhemmin.

Koska Kolin kisoihin on enää 4 kuukautta aikaa niin aion käyttää tämän hetkellisen "oman ajan"  googletteluun sillä varusteita kisoja varten ei vielä ole ja ainakin maastokengät sekä varustereppu pitäisi löytää.

* Kuvat Mari H
 Mukavaa tulevaa viikkoa!  :)

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe