Epäonnistumisia ja onnistumisia

23 toukokuuta

Myöhään eilen yöllä saavuttiin takaisin Suomeen reissusta ja hyvin nukutun yön jälkeen onkin mahtavaa kirjoittaa kisaraportti. Kroppa on hivenen jumissa yläselästä ja reisistä mutta muuten olotila on yllättävän hyvä. Oletin edellisen maratonin jälkeen olevani taas puolikuollut ja pyysin siksi tämän maanantain vapaata töistä mutta hyvin olisi työpäiväkin tässä kunnossa sujunut. Tekee tosin kropalle hyvää pysyä liikkeessä ja kotona se onnistuu paremmin kuin istumatyössä. Eikä harmita yhtään,että täksi päiväksi on luvattu hyvää ilmaakin.:) 

Sitten itse asiaan eli Kööpenhaminan maratoniin. Saavuttiin Köpikseen lauantai aamulla ja saatiinkin heti huone käyttöön ja samalla sovittua, että voidaan pitää huonetta seuraavana päivänä ilta kuuteen asti koska lento lähti vasta kahdeksen jälkeen illalla.  Vietiin tavarat huoneeseen ja katsottiin kartasta missä on paikka josta numerolaput pitä hakea. Kyseinen paikka oli kaikkea muuta kuin lähellä meidän hotellia eikä edes kävelymatkan päässä. Niinpä kysyttiin respasta apua ja s-trainilla pääsisi kuulemma suhteellisen lähelle. Ostettiin rautatieaseman automaatista liput ja hypättiin s-trainiin. Hypättiin pois päätepysäkillä ja lähdettiin kävelemään. Siinä vaiheessa kun meillä oli about 8 kilometriä päämäärään eli sinne sporttihalliin alettiin ihmettelemäänettä nyt ollaan kyllä niin väärässä paikassa. Ei muuta kuin katsomaan karttaa uudestaan ja takaisin s-trainiin. Jäätiin oikeassa pysäkissä pois ja kävelemään kohti sporttihallia joka jopa löytyi jonkun ajan haahuilun jälkeen. Expossa käytiin katsomassa tarjontaa mutta mitään ostettavaa ei tarttunut mukaan.
Nyhavn
Hotelli oli hienosti järjestänyt aamiaisen alkamaan jo klo 5.00, joten käytiin aamiaisella ja painuttiin takaisin nukkumaan. Lähti oli 9.30, joten väähän ennen yhdeksää lähdettiin hölkkäilemään kohti lähtöpaikkaa joka sijaitsi lähellä hotelliamme joen toisella puolella. Tässä kohtaa alkoi jo hivenen jännittämään. Olin ollut aika toiveikas koko matkan ajan, että juoksu menee hyvin mutta siinä hölkätessä kohti lähtöpaikkaa alkoi pelottamaan hyvinkin lämmin ilma. Oli suorastaan kuuma.  Koska meillä oli hotellihuone vielä käytössä ja pääsisimme sinne suihkuun maran jälkeen niin ei tarvinnut jättää mitään tavaroitakaan säilytykseen. Tavarasäilytykset oli lähtönumeroiden mukaan jaoteltu ja näytti pelittävän hyvin sillä jonoa ei näkynyt olevan. Bajamamahoihin oli jonoa mutta se oli odotettavissakin kun juoksijoita oli lähemmäs 11 000. 

Lähdettiin 4:20 jänisten perässä liikkeeseen ja voi,että miten kamalalta tuntui jaloissa. Tiesin onneksi,että kun jalat lämpenee niin kipu hälvenee joten odotin vain sitä maagista tunnin rajapyykkiä, jonka jälkeen juoksu olisi helpompaa jalkojen osalta. Lämpöä oli varmaan yli 25 astetta ja varjoa ei juuri ollut. Juoksu alkoi tökkiä ihan tosissaan ja sykkeet (max 195)  huiteli pilvissä koko ajan. Kun oltiin päästy 15 kilometrin kohdalle sanoin miehelleni luovuttavani ja käskin hänen lähteä menemään yksinään. Koska tuo 15 kilometrin kohta oli jossain ihan huitsin nevadassa niin jatkoin matkaa kävellen ja välillä juosten. Juoksupätkät, jotka oli aina alle 500 metrin juoksin kyllä kovaa (6:00-6.15 min/km) mutta sitten nousi sykkeet niin,että alkoi pyörryttäää ja oli taas pakko kävellä. Otin aina jonkin liikennemerkin tai valotolpan tavoitteeksi ja juoksin sinne ja sitten kävelin hetken ja kun kävely alkoi olla pikakävelyä niin aloin taas juosta. Tavoittelin edes pääsyä puolikkaalle asti. No sekin kohta oli kaukana maalista jonne sovin tulevani miestä vastaan kun hän tulee maaliin. Jatkoin sitten matkaa samalla tyylillä kävellen ja juosten vuorotellen. Puolikkaan jälkeen sormet turpoivat ihan hulluna ja niihin sattui. Kysyin ensiapu tyypeiltä, että ei kai tämä ole vaarallista vaikka sen jo tiesinkin ettei ole mutta halusin varmistuksen. Sain vastaukseksi, että lämpö tekee tepposia ja kannattaa heilutella käsiä, että saa lymfakierron liikkumaan. No minäpä heiluttelin ja rutistelin sormia loppu matkan. Join kaikista pisteistä vähintään kolme mukillista vettä ja energiajuomaa sekä söin banaaneja ja appelsiineja.  
Tajusin jossain 25 kilometrin kohdalla olevani taas sillä ensimmäisellä kiekalla joka oli jo kierretty heti alussa. Mietin,että jos luovutan niin joudun kävelemään hiton pitkän matkan takaisin maalialueelle, joten olisi kai ihan sama olla vielä kisassa mukana ja kävellä sitten kisareittiä pitkin. Miehelle laitoin viestiä 29 kilometrin kohdalla,että vielä olen kisassa mukana ja yritän tulla maaliin asti. 36 kilometrin kohdalla olin jo niin lähellä maalia, ettei voinut luovuttaa ja miehelle soitin,että tulossa ollaan.  Hän lupasi odottaa maalin lähellä,että löydetään toisemme. Olin niin hiton ylpeä itsestäni, että vaikka olin luovuttamassa niin en luovuttanut vaan jatkoin sitkeästi matkaa.  Kun maalisuora näkyi niin menin niin kovaa kun kintuillani pääsin. Maalissa ajalla 5:26:23. Mitali kaulaan ja ruusu käteen. Mahtava olo vaikka ei se sitä juoksun aikana ollut juuri missään kohtaa. 

Hienointa juoksussa oli se,että alun jälkeen kun jalat lämpenivät niin jaloissa ei juoksu tuntuvat pahalta vaan lähinnä sattui lapaluiden väliin ja järkyttävästi turvonneisiin sormiin. Hiertymiltä säästyin kokonaan ja tällä kertaa saan todennäköisesti pitää myös varpaan kynteni. Juoksun jälkeen jalat tuntuivat edelleen ihan hyvältä eikä kävely ollut yhtään niin kamalan näköistä kuin ensimmäisen maran jälkeen. Rappusia pääsi hyvin menemään ylös alas mikä viimeksi oli ihan tajuttoman hankalaa. Otettiin vielä kuvia kisapaikalta ja lähdettiin tallustaman kohti hotellia. 
Kööpenhaminan maraton saa kyllä hyvät pisteet kaikista järjestelyistä paitsi numerolappujen hakupaikasta joka olisi voinut olla hieman lähempänä keskustaa. Kisareitin varrella oli mielettömästi porukkaa kannustamassa ja oli mukavaa nähdä kun ihan paikalliset tarjosivat juotavaa ja vesisuihkuja. Nappasin mm. yhden baarin tarjoilijalta vettä kun tarjosivat baarinsa edustalla. Upea keli oli varmasti myös syy siihen miksi porukkaa oli liikkeellä. Keskustan puistoissa ja kahviloissa oli ihmisiä mielettömästi ja itsekin olisi tehnyt mieli mennä kylmälle lonkerolle matkalla mutta eipä tullut otettua rahaa mukaan.:D  Koska juoksu meni itseltä enemmänkin nautiskelun puolelle niin matkan aikan oli hyvä nappailla kuvia ja edetä omaa tahtia. Olen niin ylpeä siitäkin, että juoksin suurimman osan matkasta yksin ja ilman musiikkia.  Matkan varrella oli bändejä, kuoroja ja dj:tä esiintymässä, joten musiikin kuuntelusta olisi tullut oikein mitään kun volyymit oli esiintyjillä kaakossa. Toisaalta niistä sai aina hieman lisää energiaa ja hyvän mielen. 
Suosittelen kyllä ehdottomasti Kööpenhaminan maratonia jos haluaa juosta suht tasaisen reitin kauniissa ympäristössä. Plussaa myös siitä, että reitti kiersi vain yhden pätkän kaksi kertaa ja muuten mentiin aina uusia reittejä seuraavalla kierroksella.  Juomapisteitä oli tarpeeksi usein, joten omia eväitä ei käytännössä tarvinnut. Vaikka maraton ei sujunut kuten olisin halunnut niin olen silti iloinen siitä, että en luovuttanut ja maaliinkiin pääsin 1 minuuttia paremmalla ajalla kuin viime vuonna.  Edistys ei ehkä ollut parhaimmasta päästä mutta onpahan taas jotain mitä tavoitella seuraavassa maratonissa.  

" Run like you stole something" - tämä slogan näkyi reitin varrella ja sai hymyn huulilleni.:)


You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Hienosti taistelu!!! Upea saavutus päästä maaliin vaikka juokseminen ei mukavaa ollutkaan. Itse pelkään myös tuota kuumuutta Tukholmassa, jossa lähtöviivalle asetun vajaan parin viikon päästä :)

    Luen muuten blogiasi tuolta mynextrunin puolelta, ja siellä ei pysty jättämään lainkaan kommentteja, mikä lie bugi mahtaa olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi Salla. :) Kuumuus on kyllä rankka koettelemus kropalle. Pitäis vissiin treenata Keniassa niin johan sujuisi juoksu Euroopan maissakin kesäaikaan.:D

      Kävin itse kokeilemassa mynextrunin puolella kommentin jättämistä ja se ainakin onnistui. Herjaako se sulle jotain?

      Poista
    2. Juu, se herjaa jostain virheestä jonka vuoksi kommenttia ei pysty jättämään, kokeilin puhelimella ja koneella ja sama tulos.

      Poista
  2. Pääasia, ettet luovuttanut ja pääsit maaliin! Siitä kannattaa olla ylpeä :)

    VastaaPoista
  3. Pääasia, ettet luovuttanut ja pääsit maaliin! Siitä kannattaa olla ylpeä :)

    VastaaPoista
  4. Huh, mikä reissu! Hellemaratonit eivät todellakaan ole helppoja. Onnittelut maaliin pääsystä!

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe