Kun on pakko pysähtyä

22 huhtikuuta




Käväisin  viikolla pikaisesti Helsingissä Maaret Kallion uuden Lujasti lempeä-kirjan julkistamistilaisuudessa joka järjestettiin söpössä Bulevardin kahvisalongissa. Tiesin Maaretin kirjoittavan samannimistä blogia kuin mikä uuden kirjankin nimi on ja olihan Maaret myös mukana Ensitreffit alttarilla ohjelmassa.  Vieraat toivotettiin tervetulleiksi täytetyillä leivillä, hedelmillä ja mansikoilla sekä maukkaalla tuoremehulla. Kahvikin oli fantastisen hyvää!  Kahvilassa oli tarjolla myös gluteenittomia leipiä ja leivonnaisia. Kivannäköinen kahvila kaikin puolin.

Maaretin haastattelua kuunnellessa tuli sellainen olo, että antakaa mulle se kirja sillä mä haluan lukea sen nyt heti.😄 Maltoin kuitenkin kuunnella haastattelun loppuun ennen kuin pääsin selaamaan kirjaa. Maaretin rauhallinen tyyli puhua asioista, vaikeistakin asioista on jollakinlailla vangitsevaa. Olisin voinut kuunnella häntä vaikka koko päivän.


Sitten itse kirjaan. Kenellekö kirjaa suosittelisin? Ihan kaikille. Kirjassa on hyviä pähkinöitä purtavaksi ihan meille kaikille. Kirjaa lukiessa uppoutuu vähän väliä miettimään asioita oman elämän näkökulmasta ja tekee lukemisesta hitaampaa. Kirja ei ole opus parempaan elämään mutta antaa ajattelemisen aihetta kohti parempaa elämää.

Olen viimeiset kaksi viikkoa mennyt hullunlailla paikasta toiseen ja halunnut pitää kaikki palikat koossa ja nyt sen tuntee olossa.  Ei pitäisi yrittää revetä joka paikkaan ja ketäse haittaa jos pyykkikori tulvii yli äyräiden.  Itse syyllistyn ainakin siihen aina,että haluan pystyä kaikkeen.  Tunnen epäonnistuvani jos kämppä näyttää sekaiselta tai en ole ehtinyt treenaamaan. En haluakaan olla täydellinen millään muotoa mutta haluan pystyä tekemään liian montaa asiaa kerralla hyvin ja sekin on vaikeaa. Aina kun yrittää panostaa johonkin asiaan niin joku toinen asia kärsii.

Maaretin kirjaa lukiessa pysähdyin oikein miettimään tämän hetkistä olotilaa. Väsynyt mutta onnellinen. Seuraava pätkä on kopioitu Lujasti lempeä- kirjasta joka osui ja upposi ainakin meikäläiseen.

"Kohtuuttomuuden vastaus ei ole luovuttaminen, vaan joustaminen. Sillä mihin kova ei taivu siihen pehmeä ei pysty, vaan lysähtää lattanaksi, latistuu kykenemättömääksi. Missä liian kova ei tunne rajojensa olemassa olevuutta, siinä pehmeä on jäänyt vieraaksi pystyvyydelleen, kadottanut viisaasti vaatimisen, muutoosta vaativan lujuuden. Missä kova kurittaa armottomasti, pehmo ei kyseenalaista riittävästi."

Viikonlopun ajan aion ladata akkuja ja kohdata ensi viikko virkeänä. :)

Pystyttekö te vain olemaan kotona tekemättä mitään? Oletteko enemmän suorittajia vai tyytyväisiä siihen mihin pystytte iman suorittamista?



You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe