Kuhankuonon retkeilyreitistö- Pirunkirkon patikka

13 huhtikuuta


Polkujuoksu on yhä enemmissä määrin juoksijoiden keskuudessa entistä suositumpaa. Itse tykkään liikkua luonnossa ja juokseminen poluilla on sekä hauskaa, että hyvin haastavaa. Tasamaalla juoksussa on oma viehätyksensä mutta silti on pakko myöntää, että juoksisin vaikka aina metsäpoluilla ja -teillä jos se olisi mahdollista vuoden ympäri. Polut ovat kuitenkin nyt vasta täällä Etelä-Suomessa siinä kunnossa, että niillä pystyy juoksemaan ilman, että tossut kastuu. Kalliot ovat myös näyttävässä roolissa polkujuoksussa joten on syytä olla pitävät tossut koska märkä sammal kallion pääll on aika petollinen. Se voi näyttää turvalliselta mutta kovassa vauhdissa voi jalat lähteä alta.




Asumme lähellä osaa Kuhankuonon retkeilyreittejä ja niitä pitkin on jonkin verran tullut juostua. Tästä lähtikin idea, että voisin kertoa omia kokemuksia reiteistä.  Ensimmäisenä esittelyyn pääsee Pirunkirkon patikka, jonne lähdimme mieheni kanssa aika extempore viime sunnuntaina.  Pirunkirkon patikka esitettiin Kuhankuonon sivuilla vaativana reittinä, joten senkin takia halusin sinne lähteä.  Reitti oli merkattu 2x 8 km pituiseksi eli joutuu menemään edestakaisin.  Jätettiin auto Raasinpurontielle (Soikeroisen parkkipaikka), josta lähtee Pirunkirkon reitti hyvin viitoitettuna. Ensimmäinen laavu oli jo ihan alkupäässä, joten jos tulee kauempaa niin voi pitää heti vaikka eväshetken.  Tämän jälkeen reitti alkaakin olla ylämäki alamäki voittoista ja kalliolla juoksentelua. Välillä pääsee kirmailemaan metsän poluilla ja muutamia pätkiä hiekkatiellä. Aika vähän reitistä oli sellaista,että joutui kävelemään koska oli niin kivikkoista tai niin paljon juuria. Juostiin Pirunkirkon paikalle asti eli noin 3,5 kilometria, jossa oli kyllä hienon näköistä. Matka jatkui siitä serpentiini polkua pitkin alas kalliolta, jonne oli pakko vielä mennä kunnes lähdettiin juoksemaan takaisin Soikeroisen parkkipaikalle. Pirunkirkon patikka olisi tuosta Pirunkirkon paikalta jatkunut vielä mutta meillä oli hieman kiireinen aikataulu, joten jäänee ensi kertaan päästä matkan päähän asti.





Jos tykkää vähän haastavammasta reitistä niin suosittelen tuota ehdottomasti, mutta jos vähäänkään kärsii jonkinlaisesta vammasta niin en ehdota tuolle reitille lähtemistä. Siellä sai välillä tehdä aikamoisia akrobatia liikkeitä päästäkseen kalliolta alas.  Useamman kerran joutui ylittämään ojan mutta vain yhden pienen ojan kohdalla "ylityssilta" oli mennyt rikki ja senkin pääsi helposti ylittämään ilman sitä.  Juotavaa kannattaa varat mukaan jos lähtee lämpimänä päivänä liikkeelle ja jotain pientä purtavaakin. Matkan aikana mietittiin myös,että kesäaikaan kannattaisi olla kyypakkauskin mukana sillä maasto oli juurikin sellaista joissa käärmeet viihtyvät. Kaikenkaikkiaan hirmu kiva reitti jonne on vielä päästävä uudestaan.



You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Tonne mä haluan juoksemaan! Mutta hyi, ei kyyaikaan :D Mulla on maailman pahin käärmekammo.. :(

    VastaaPoista
  2. Hienon näkönen reitti ja siis ihanan keväiseltä näyttää jo siellä Suomessa. Tässähän alkaa itekin jo oottaa, että pääsee kesällä juoksentelemaan pitkin metsiä. Polkujuoksu ja suunnistuksen opettelu vois olla hyviä kesätavotteita :)

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe