Oikea työ vs. bloggaajan työ

01 helmikuuta

Olen jotenkin tosi huvittunut Saran aikaansaamasta kohusta kun hän kirjoitti blogissaan Tickle Your Fancy postauksen bloggaajan työviikko. Sen jälkeen Iltasanomat kirjoittikin postauksesta hieman oman versionsa, johon Sara vielä vastasi uudella postauksella mene oikeisiin töihin .

Se mikä mua jäi ihmetyttämään oli ihmisten mielipide oikeasta työtä. Mikä määrittää oikean työn? Selvästi eniten mielipiteensä julkaisijoista oli sitä mieltä, että oikeaan työhön lähdetään aamu viideksi ja työn kuuluu olla fyysistä.  Voisin väittää, että se porukka joka menee viideksi taikka kuudeksi töihin aamuisin on aika pieni kaikista suomen työssäkäyvistä. Mikä työ määritellään fyysisesti raskaaksi? Se, että tekee raksahommia vai se, että jakaa postia pyörällä juosten kerrostalosta toiseen?

Olen työskennellyt ambulanssissa joka mielletään fyysisesti raskaaksi työksi mutta uskallan myös sanoa tähän, että riippuu hyvin pitkälti missä paikkakunnassa on ambulanssissa töissä. Isommissa kaupungeissa varmasti on kiirettä ja keikkaa riittää koko työvuoron ajan mutta se ei ole näin kaikkialla. Löytyy paikkakuntia joissa on ambulansseja ja keikkaa saa odotella vuoron jos toisenkin. Olen muunmuassa kerran odottanut keikkaa viikon verran (silloin tehtiin viikko töitä,viikko vapaata vuoroa) ja voin kertoa,että aika käy todella pitkäksi jo parissa päivässä saati viikossa. Toki viikon aikana jotain pientä oheistoimintaa löytyy kuten auton siivousta, opiskelua yms mutta periaatteessa itse työnteko on ollut hyvin minimaalista tuo viikon aikana. Tämä nyt oli aika ääripään esimerkki mutta ihan vain tiedoksi niille jotka elävät siinä ajatuksessa, että ambulanssi ajaa vain pillit päällä keikkaa jatkuvasti niin ei se ihan niinkään ole.

En tiedä osaisinko itse sanoa mikä työ on raskasta,ainakaan päivittäin. On varmasti ammatteja, joissa tehdään raskasta hommaa mutta onko se sitä päivittäin eli joka työvuoron ajan.  Ambulanssissa töissä ollessa oli työvuoroja,joissa joutui kantamaan saaressa huonossa maastossa pitkänkin matkaa paareja ja kaikki hoitovälineet mukana. Niillä keikoilla on tuntunut todella raskaalta mutta toisaalta taas jos on vuoroja, jolloin ei ole yhtään keikkaa niin en miellä silloin kyseistä työtä kovin raskaaksi. Taloussanomat on vuonna 2012 julkaissut artikkelin " Tässä ovat Suomen rankimmat ammatit", joissa kerrotaan hyvin mitkä tekijät vaikuttavat työn raskauteen.

Työ voi olla myös henkisesti raskasta mutta sitä kukaan ei ottanut puheeksi. Kuka määrittelee sen onko fyysinen vai psyykkinen työ raskaampaa?  Jos omaa hyvän kunnon kuten useimmiten fyysisesti raskaassa työssä olevat niin kestäisivätkö he psyykkisesti raskaassa työssä?  Ja päinvastoin jos tekee työtä jossa aivot ovat töissä koko päivän (enkä tarkoita, etteikö fyysisesti raskasta työtä tekevät ajattele päivän aikana) niin miten sellainen ihminen suoriutuu fyysisesti raskaasta työstä? Jokainen voi tätä miettiä omalta kantiltaan.

En tee tästä mitään ammatti bloggaajien puolustuspostausta mutta pakko sanoa,että bloggaamiseen kuluu älyttömän paljon aikaa. Kuten kaikki blogiani lukevat tietävät,että en todellakaan postaile päivittäin ja syy siihen on selvä, aika ei vain riitä. Olen suorastaan kateellinen niille bloggaajille joilla on päivisin aikaa kuvailemassa ja kirjoitellla postauksia.  Normaali työssäkäyvä työntekijä voi unohtaa työasiat jätettyään työpaikan ulko-oven, mutta ammatikseen bloggaava ei voi, sillä hänen astuttuaan ulko-ovesta vasta alkaa suurin osa työstä. Toki hekin varmasti viettävät ihan vapaata aikaa ilman kännyköitä, kameroita ym sometusvälineitä ja somekanavia, mutta mitä olen ymmärtänyt lukemalla heidän blogejaan niin heillä käy jatkuvasti pieni kuhina päässä miettien postausideoita. Kuvia otetaan missä ikinä liikutaan, ruuat kuvataan ja treenit kuvataan. Korjatkaa jos olen väärässä mutta tämmönen mielikuva mulle on jäänyt.

Jokainen tehköön juuri sitä työtä mistä nauttii ja sitä työtä minkä on sitten saanutkin. Se, että joku on tehnyt bloggaamista ammatin, ei ole keneltäkään muulta pois.  Tuntuu, että ihmisillä, jotka paheksuvat bloggaamista ammattina ovat ehkä sittenkin kateellisia bloggaajille: "Hehän kuitenkin tekevät niin helppoa työtä ja saavat rahansa niin helposti olemalla kotona."  Muunmuassa seuraava kommentti, jonka Sara oli postaukseensa saanut herätti hilpeyttä: Ymmärrän sun pointin mutta aika iso osa on näinä päivinä niitä jotka eivät voi valita vaan tekevät sitä työtä minkä saavat. Toki tähän voi vaikuttaa alusta alkaen omilla valinnoilla mutta aina niistäkään ei ole apua jos niitä itseään kiinnostavia ja mielekkäitä töitä ei vaan ole tarjolla. Jokainen ei aina ole oman onnensa seppä. Miten ikinä tämä liittyy siihen, että joku tekee töitä bloggaajana? Miksi se ihminen joka istuu siellä työssään jota ei itse olisi valinnut ei sitten tee sitä mitä haluaa? Se, että opiskelee ammatin alalta jolta ei löydy töitä ei ole kenenkään muun ongelma kuin sen ihmisen jonka sen ammatin opiskeli. Suurin osa koulutuksista kestää 3-5 vuoteen eikä millään alalla siinä ajassa ehdi tulla niin suurta muutosta, että työpaikat häviäisivät jos niitä on ollut aiemmin paljon. Jos ymmärrätte mitä ajan takaa. Kyllä jokainen kouluun hakiessa tietää siinä vaiheessa, että löytyykö siltä alalta miten töitä. Mutta jos haluaa opiskella siihen toiveammattiin silläkin uhalla ettei omasta kotikaupungista tai omasta maasta löydy töitä niin mikä pakottaa jäämään sinne jos se kerran on unelma-ammattisi. Kysynpä vaan!

Sitten päästäänkin siihen miksi ihmiset käyvät töissä. Kuinka moni voi käsi sydämmellä sanoa olevansa työssä, jota tekee ihan muusta syystä kuin rahasta?  Tykkään itse työstäni todella paljon, mutta kyllä suurin syy työssäkäymiseeni on raha. En tiedä mutta voisin veikata, että ammatikseen bloggaavat varmasti tienaavat ihan hyvin blogin ja yhteistöiden kautta. Tuskin hekään pystyisivät ihan ilman elantoa elämään mutta he ovat onnekkaita siinä määrin, että ovat pystyneet tekemään mielekkäästä tekemisestä ammatin.  Ammatti bloggaajatkin ovat todennäköisesti kaikki tehneet alkuun ihan sitä " oikeaa työtä" blogin kirjoittamisen ohella ja menestymisen myötä pystyneet jättäytymään toisesta työstä. Eikö ihmisten pitäisi olla tyytyväisiä tästä sillä joku onnellinen ( eli se omassa työssään tylsistynyt, viideksi töihin menevä raskaan työn raataja) on saanut juuri sen työpaikan, josta se ammatiksi bloggaava on lähtenyt? Seuraavaksi bloggarit onkin ahneita koska tekevät ihan oikeita töitä ja kirjoittavat vielä blogia vapaa-ajalla, josta hyvässä lykyssä saa jonkun lantin rahaa kuukaudessa.  Aina on siis jollain valittamisen aihetta, syypää vain vaihtuu!




You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Ihmiset ovat vaan niin äärettömän kateellisia... Ei siitä kai mihinkään pääse :(.

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus! Puhuttiin Riikan kanssa tästä samasta aiheesta viikonloppuna ja todettiin, että on se bloggaaminen ammatti siinä missä vaikka toimittajakin. Monesti bloggaaga saattaa käyttää joka enemmän aikaa työhönsä pienemmällä palkalla!

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva blogi sulla täällä, täytyykin laittaa kirjanmerkkeihin. Kiva lukea juoksuharrastuksesta, kun itsekkin olen siihen hurahtanut! Vitsi mikä fiilis kun pääsee vähän tuulettumaan ja ylittää itsensä vetämällä pidemmän/kovemman lenkin. Harmi kun meillä on niin pieniä koiria, ettei niistä ole lenkkiseuraa :)

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe