Jalat tutisten kohti loppu viikkoa

06 helmikuuta



Viikko on tuntunut todella pitkältä kun työpäiviä on takana jo 14 ja treenikertojakin olen saanut mahdutettua viikkoon niin olo on loppu niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Olen saanut kuitenkin nukuttua hyvin, kiitos kuopuksemme joka on alkanut vihdoinkin nukkumaan. Olotila on ihan erilainen kuin mitä se oli vielä puoli vuotta sitten. Ymmärrän nyt täysin miksi laihduttaminen ei ole onnistunut aiemmin. Siinä oravanpyörässä jossa olen väsyneenä ollut ei laihduttamisesta vaan ole voinut tulla mitään. Ei ole ollut voimavaroja pysyä ruodussa ja olla sortumatta herkkuihin ja huonompiin ruoka valintoihin. Väsyneenä söin joko koko ajan jotain tai ruokavälit venyivät liian pitkiksi, jolloin iltaa kohden tuli mätättyä ihan liikaa. Tämä on nyt toivon mukaan historiaa ja tulevaisuudessa (koska meille ei enää lisää lapsia tule)  katkonaisia öitä ei lasten takia enää tule. Toki sairastumisten aikana on öitä, jolloin ei paljon tule nukuttua mutta nämä tilanteet ovat kuitenkin lyhyitä siihen nähden, että on hirvittävässä univelassa mennyt noin viiden vuoden ajan.

Eilen sain töiden jälkeen kokea ihan mahtavan treenin pt:n kanssa. Täältä voit lukea ensimmäisestä treenistä pt:n kanssa.  Olin viikon niin kipeä käsistä ja kyljistä (vatsalihakset) viime treenin jälkeen, että ihan mielenkiinnolla odotin mitkä paikat ovat tämän treenin jälkeen kipeät. Koska viime treenin jälkeen jalat eivät olleet moksiskaan niin nythän pistettiin jalat kunnon rääkkiin. Voi luoja miten jalat tutisivat jo ensimmäisen liikkeen jälkeen. Jalkaprässi tuo ihana kamala laite. Sain 100 kilolla jalat siihen kuntoon,että olisin voinut lähteä kotiin mutta totta tosiaan treeni oli vasta alussa. Sitten siirryttiin askelkyykyihin korokkeelta painojen kera. Jalat tuntuivat veltoilta, kuin keitetyt spaghetit mutta ei voinut luovuttaa vaan sarjat oli tehtävä loppuun. Sen jälkeen oli vuorossa maastaveto suorin jaloin 20 kilon tangolla mikä oli ihan riittävä paino, sillä jalat olivat ihan loppu. Noilla painoilla pysyi liikkeet vielä puhtaina mikä on tärkeämpää kuin se, mikä määrä tangossa on painoa.  Luulin jo treenin loppuneen mutta ei, pt tuli takaisin kolmen kahvakuulan kanssa (20 kg, 16 kg ja 12 kg).  Sain tehdä etuheilautuksia niin, että aloitan 20 kg x 10, suoraan siitä 16 kg x 10 ja lopuksi 12 kg x 10 ja kolme kierrosta.  Tähän treeni onneksi loppuikin sillä tein kuolemaa. Jalat tutisi, pohkeet kramppasi ja oli fyysisesti pahaolo. Ei muuta kuin ostamaan palautusjuomaan ja saamaan jotain ravintoa kroppaan.



Tulin eilen lasten ja koirien kanssa vanhempieni luokse treenin jälkeen.  Vaikka matka oli kaikkea muuta kuin rentouttava noiden kahden ihmislapsen takia, sillä 1,5h ajomatka olisi vaatinut kuulokkeet korvilleni. Miten kahdesta lapsesta voi tulla noin paljon ääntä ja miten paljon ne voi kinastella sekä tapella matkan aikana? Olin tulla hulluksi. Onneksi päästin perille ja saunaan. Mummi meni lasten kanssa ja sain mennä ihan yksin nauttimaan saunan lämmöstä. Laatuaikaa!

On ollut todella leppoisaa viettää aikaa täällä lasten nauttiessa isovanhempien seurasta.  Itse olen saanut nollata päätä ihan kunnolla. Olin suunnitellut meneväni juoksemaan mutta ei näillä jaloilla vaan pysty. Hyvä, että pääsee sohvalta ylös kun berbeeri on niin kipeä. Mutta mieli on levännyt, joten ei haittaa vaikka treenistä kärsivät jalat tekevät kuolemaa. On niin onnellinen olo!



You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Rankasta viikosta huolimatta ihanan positiivinen postaus :) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Mitä minun silmäni näkevätkään, siellähän on dallu! :D Bongasin blogisi Karoliinan tekemästä juoksublogikoosteesta, huippua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan Claudia dallumme juoksee mukanani lenkeillä.:)

      Poista

Like us on Facebook

Subscribe