Stressin hallintaa

14 marraskuuta



En oikeasti tiennyt millaista elämä olisi stressaantuneena ja miten paljon stressi vaikuttaa elämään ennen kuin vaihdoin tammikuussa työpaikkaa. Ehdin elää 31 vuotta ilman stressiä tai ainakaan en ollut kokenut työstressiä.Työtehtävät terveydenhuoltoalalla joissa olen työskennellyt eivät ole todellakaan olleet stressaavia vaikka voisi kuvitella,että työ ambulanssissa voisi sitä olla. Sanoisin,etä työnteko esimerkiksi ambulanssissa voi olla henkisesti raskasta mutta ei stressaavaa. Itsensä osaa "kylmettää" pahoilla keikoilla, mutta ei sellaisesta koe stressiä. Keikkaakin voi olla tai ei ole työvuoron aikana mutta sekään ei aiheuta kuin lähinnä turhautumista jos ei keikkaa ole. 

Vasta viime viikkoina olen tajunnut,että olotilani johtuu ihan pelkästään stressistä. Työpaikan vaihto ja ihan erilaisen työn tekeminen on saanut minut stressin valtaan. En tuo töitä mukanani kotiin enkä niitä juuri edes mieti kotona ollessa mutta heti aamulla kun ajelen töihin päin mietin kuinka paljon töitä on jonossa ja missä välissä kaiken saan tehtyä. Olen aina ollut suorittaja ja haluan tehdä kaiken hyvin. Haluan antaa pomolle hyvän kuvan itsestäni ja toki haluan pomoni ajattelevan,että olipas hyvä kun palkattiin hänet.  Olen myös liian tunnollinen työjärjestyksestä ja teen kuten pomo on määrännyt (tiedän monen poikkeavan siitä ) mikä aiheuttaa liiallisen työmäärän itselleni. Tuloskorttia katsellessa tiedän olleeni hyvinkin ahkera ja olen ylpeä itsestäni mutta onko se kaikki sitten kuitenkaan sen arvoista. Miksi itse rehkii hullunlailla kun vähemmälläkin työmäärällä saisi saman palkan?  Kukaan ei pakota minua tekemään töitä niin kovalla tempolla, ei edes pomo. Olenkin ihan itse luonut itselleni nämä paineet töiden suhteen. Yliyrittäminen oli mulle ihan uusi sana joka tuli vastaan artikkelissa luettuani stressistä. Tiedän itse kokevani huonoa omatuntoa siitä,että en osaa kaikkea.Olenhan ollut vasta 10 kk uudessa työssäni ja opin joka päivä uutta. En voikaan osata vielä kaikkea mutta haluaisin.

Unettomia öitä ei sentään ole työn takia vielä tarvinnut viettää vaan siitä pitä huolen kuopuksemme joka heräilee enemmän kuin usein öisin.  Huonosti nukutut työt yhdistettynä työn aiheuttamaan stressiin on ollut viime aikoinan aikamoinen kombo. On vaatinut aikamoista taiteilua selvitä päivistä. Fyysisten oireiden lisäksi ihoni on alkanut reagoimaan. Olen tasan kerran elämässäni kärsinyt iho-ongelmista niin,että jouduin jopa turvautumaan ihotautilääkäriin apuun. Se hetki oli silloin kun erosin ensimmäisestä pitkästä parisuhteesta ja oli aika muuttaa yksin asumaan. Stressasin silloin pärjäämistä yksin taloudellisesti ja olihan se iso muutos kaikinpuolin.  Nyt ihoni reagoi samallalailla.Näppylät ovat kiusana ja sain jopa allergisen reaktion naamiosta jota olin aiemmin käyttänyt ongelmitta. Stressaantuneena kasvoni hehkuvat tulipunaisena ja joka paikkaa kutittaa.


Olen saanut kotona pidettyä ajatukset poissa työjutuista mutta tällä viikolla stressi on kulkeutunut mukaan kotiin. Kuopus täytti keskiviikkona 2 vuotta ja sitä on tietysti juhlittu, jolloin on pitänyt keksiä tarjoiltavaa ja leipoa yms. En ole suoraan sanottuna nauttinut tästä yhtään. Vaikka menin sieltä mistä aita oli matalin eli tarjottavaa oli vähän kuten vieraitakin niin olin silti hyvin stressaantunut. Olisin halunnut perua juhlat ja asia kävi jopa mielessäni vielä 15 minuuttia ennen vieraiden tuloa.  Juhlat meni kuitenkin hyvin ja synttärisankari nukahti lattialle katsoessaan lastenohjelmia illalla.

Se miksi lähdin alunperin aiheesta kirjoittamaan niin halusin kertoa teille miten olen lähtenyt purkamaan stressaavia tilanteita.  Sain aikuisten värikirjan yhteistyön kautta purkamaan stressiäni ja heti kun kotona alkaa tuntua siltä,että nyt lähtee taas niin lapasesta niin kaivan värikynät ja värityskirjan esin. Väritän hetken ja rauhoitun. Yleensä en kovin pitkään kerrallaan edes ehdi värittämään koska lapset kaipaavat apua jossain asiassa tms. Harkitsin jopa ostavani töihin värityskirjan ja kynät,että pahan paikan tullen voisin hetken tehdä muuta ja jatkaa sitten taas töitä. Muunmuassa hankalan asiakaspuhelun jälkeen voisi olla tämä vaihtoehto parempi kun nyrkkeilysäkkiäkään ei ole saatavilla.:D  En todellakaan usko värittämisen vievän stressiä pois vaan se minun pitää tehdä itse miettimällä miten paljon haluan töitä tehdä ja onko rehkiminen oikeasti sen väärttiä vai riittäisikö vähempikin työmäärä. Uskon kuitenkin värittämisen vievän minut hetkeksi omaan pikku kuplaani, jolloin voin keskittyä miettimään millä värillä väritän mitäkin.  Värittäminen on sitäpaitsi kivaa vaihtelua kirjoittamiselle.

Villiinny,väritä ja voimaannu-kirjan voit tilata täältä. Tykkäsin todella paljon kirjan luonnonläheisyydestä ja suht helposti väritettävistä kuvista. Kasvit ja kukkaset ovta muutenkin lähellä sydäntäni ja kirja tarjoaa myös kivoja pikku tieto-iskuja, joten värittämisen jälkeenkin voi kirjaa selata.:)

*Postaus toteutettu yhteistyössä Hortoilu.fi:n ja Autuutta aivoille- Saimatext Oy:n kanssa ja sisältää tuotelinkkejä*






You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe