Spinning maraton- psyykkistä kestävyyttä kasvattamassa

sunnuntaina, lokakuuta 25, 2015


Minulla on spinningin kanssa viha-rakkaussuhde. Treenimuotona se on todella hyvä mutta jos käyn kyseisillä tunneilla useasti niin kyllästyn hyvin helposti. Eilen kuitenkin menin kahden tunnin spinning maratoniin. Pelotti mutta tiesin selviäväni siitä. Olisihan se aikana aika paljon lyhyempi kuin maraton juostuna ja säädöillä saa kevennettyä jos tuntuuu,ettei jalat enää jaksa ja happi ei kulje.

Luulin tunnin olleen todella suosittu koska olin varasijalla 11 kun varasin tunnin perjantaina.Aamulla luin viestin,että olin saanut tuntipaikan. Jes! Sitten kun tunti alkoi niin vapaita pyöriä oli jonkun verran. Missä ne kaikki ihmiset nyt oli?  Tunnilla oli kaksi ohjaajaa Marika sekä Freja ja hyvin jaksoivat tsempata porukkkaa loppuun asti. Kahteen tuntiin mahtui 8 nousua joten tunnin aikana tuntui,että ihan jatkuvasti noustiin mäkiä ylös koska nämä mäet oli pitkiä. Mulla huiteli syke jatkuvasti 180-200,joten ihan millään maksimeilla en voinut edes mennä tai muuten olisin varmasti löytänyt itseni spinning salin lattialta pyörtyneenä. Joko kaikilla muilla siellä oli todella hyvä kunto tai vetivät liian löysillä vastuksilla koska kun katsoi niiden ihmisen sykkeitä joilla on semmonen sykevyö,että taululla näkyy sykkeet (en tiedä onko joku Satselixian juttu vai ihan onko kaikissa saleissa tämmöinen) niin matalilla sykkeillä ihmiset vetää. Olisin voinut jopa laittaa kovemmat vastukset jalkojen puolesta mutta pää ja sydän ei olisi kestänyt. Pyörrytti ja heikotti ja syke ihan huipussa. Himmasin vastuksia aina kun siltä tuntui vaikka ärsytti ns.luovuttaa. Palautteluosioissa syke ei laskenut alta 150 jos polki ja muilla näytti tässä kohtaa olevan 120-130 sykkeitä.Whaat??

Siinä vaiheessa kun oli puoli tuntia enää tuntia jäljellä niin olisin voinut seistä vaikka loppu tunnin,nimittäin peba oli sen verran kipeä ettei sillä voinut enää istua.:/  Kämmenen ulkosyrjät oli hiertyneet kahden tunnin aikana (joo mä tiedän mulla on vissiin hyvin herkä iho) ja oli vaikeaa pitää tangosta kiinni ilman,että nuo kohdat ei olisi osuneet mihinkään.

Se mitä kuitenkin hain tältä tunnilta oli henkistä kestävyyttä. Perus tunnin spinning on jo henkisesti raskas saati kahden tunnin spinning. Mä tiesin sen jo valmiiksi,että kahden tunnin aikana pitää psyykata itseään taistelemaan maaliin asti. Mulla on tapana lenkilläkin ehkä luovuttaa liian helpolla joten mikä muu olisi parempi tapa kun treenata henkistä kestävyyttää paikassa josta ei pääse karkaamaan pois. Muutkin hyvät vinkit otetaan vastaan jos jollain sellaisia on. Mä tarvitsen maratonia ajatellen paljon fyysistä treeniä mutta myös psyykkistä. Suurin osa on pääkopasta kiinni. Se ettei luovuta heti kun tuntuu,etten vaan jaksa. Eilen tuli huomattua tuo sama. Jalat olisi kyllä menneet mutta miten ihanalta olisi ollut lopettaa polkeminen ensimmäisen tunnin jälkeen.  Sitkeesti kuitenkin poljin loppuun asti. Miettisin jatkuvasti sitä hyvänolon tunnetta joka tulee kun saa tavoitteen saavutettua.

Kotiin päästyäni olin innoissani. Helppo se on tietty jälkeenpäin sanoa mutta mä tarvitsen tämän tyylisiä treenejä enemmän. Tässä olisi about 7 kuukautta aikaa kasvattaa henkistä kestävyyttä yhtälailla kuin fyysistäkin Kööpenhaminan maratonia varten.  :)

Millä te tsemppaatte itseänne treeneissä tai yleisesti elämäntilanteissa joissa teitä jännittää ja olette mukavuusalueen ulkopuolella?

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe