Mä en ole täydellinen

10 lokakuuta



Selasin taas useamman minuutin Instagramia ja niitä täydellisyyttä hipovia kuvia, joissa naisilla näkyy treenikuvissa sikspäkit ja lounaaksi söivät salaatin kaikilla superfoodeilla höystettyinä.  Olenko ainoa joka laittaa Instaan ihan pelkkiä perus kuvia ilman sen enempää asetteluja tai fiksauksia? Miksi elämän pitää saada näyttämään niin täydelliseltä?  Koska en usko,että yhdenkään Instaan kuvia lataavan elämä on 100 % täydellistä päivästä toiseen.

Faktat kehiin. Mä myönnän,että suurimman osan ajasta olen kotona lököpöksyissä tukka nutturalla ja meikittömänä.  Syön herkkuja ja nautin kunnon ruuasta.Me syödään myös roskaruokaa enkä koe siitä huonoa omatuntoa,koska aina ei vain jaksa töiden jälkeen alkaa laittamaan ruokaa.  Tykkään juoda viiniä ja katsella telkkaria. Mulla ei todellakaan näy sikspäkki eikä ole koskaan näkynytkään. Lasten jälkeen sikspäkin metsästyksestä olen jo luopunut kokonaan. Naama muistuttaa samaan aikaan aavikkoa kuin toisaalla otsassa koreilee muutama näppy. Vettä en ole tainnut juoda lasillista enempää pariin päivään.

Mä en halua luoda lukijoille tai kenellekään sitä kuvaa,että elämäni olisi täydellistä, sillä sitä se ei todellakaan ole. Parisuhteesta on rippeet jäljellä ja lapsiin on upotettu kovalevy joka saa heidät käyttäytymään hyvinkin kovaäänisesti ja energisesti. Kavereita en ole nähnyt vähään aikaan ja osan kanssa en ole ollut yhteyksissää pitkään aikaan. Sori! Kaikkeen ei vaan millään riitä aika vaikka kuinka haluaisin revetä joka suuntaan.

Ruuanlaitto töiden jälkeen on ihan vihoviimeisintä hommaa. Meidän perhe on jauhelihan suurkuluttaja koska siitä saa nopeasti eri ruokia. En todellakaan jaksa töiden jälkeen alkaa kuorimaan ja pilkkomaan uunijuureksia tuoretiskiltä tai tehdä 10 eri ruokalajin kasviswokkia. Meiltä ei löydy pöydältä hirmuista määrää erilaisia hedelmiä vaan ehkä yksi reppana banaani joka odottaa jo banaanikärpästen joukkohyökkäystä. Mäkkäri taikka kebab pelastaa päivän jos toisenkin.

Piirrän ristiin sinä päivänä kun meillä pysyy kämppä siistinä edes tunnin siivoamisen jälkeen. Koirat sekä lapset sotkevat  ja se on fakta. Siivoat yhden huoneen jonka aikana toisessa huoneessa näyttää kun pommi olisi räjähtänyt. Koirien tullessa sisälle ulkoota, löytyy lattialta hiekkalaatikkoa muistuttava kasa ja kymmenet risut ym lehdet jotka ovat tarttuneet koirien karvoihin. Tiedättekö kuinka uuvuttavaa on imuroida joka päivä jos sen jälkeen on tunnin verran sen näköistä kun sisustuslehden kuvassa? Sisustuslehdissä näyttää muutenkin siltä kuin takkatulien teko olisi lastenleikkiä ja miten kivaa onkaan katsella yhdessä sen rakkaan kanssa takkatulta illalla. Pyh! Talvella kun lumimyräkässä hakee pihan toisesta kolkasta puita niin olo on kuin Myrskyluodon Maijalla ja toivoisi asuvansa kerrostalossa,jossa ei lämmitystä tarvitse miettiä kunhan vaan vääntää patterit täysille. Takkojen sytyttäminen on kanssa sellaista tuuripeliää,että loton voisi heittää vetämään sen kerran kun ekalla kerralla saa takan syttymään ja kun takkoja on kolme niin ei se ihan hetkessä mene. Tulitikkuja kuluu pari pakettia ja kirosanoja sitäkin enemmän.Lopulta ehkä takka syttyy tai sitten ei ja haen sähköpatterin lämmittämään.

Kuvat- Mari H
Pyykkiä on ihan pakko pestä siinä vaiheessa kun lapsilta loppuu puhtaat vaatteet. Peseminenkin vielä onnistuu mutta sitten se pyykkien kaappiin joutuminen. Siinä voi kestää entistä kauemmin. Astioitakin on pakko pestä kun kaikki haarukat on käytetty eikä puhtaita lautasiakaan enää ole. Jos olisi fiksu ostaisin kertakäyttöastioita.:D

Olisi mahtavaa sanoa ehtivänsä treenaamaan joka päivä. Se ehkä mahdollistaisi myös sikspäkin mutta työn ja lasten kanssa elämä ei pyörikään vain oman itseni ympärillä. Muiden tarpeet menee edelle ja jos jää aikaa niin se aika on sitä omaa aikaa.  Instassa näkyy päivittäin mitä upeimpia treenikuvia kun juostaan vuorien huipuilla tai vedetään leukoja ilman kuminauhaa (mahdoton ajatus mulle). Pari lenkkiä viikossa on mulle jo täydellistä.  En mä kaipaa täydellistä elämää. Mulle riittää ripaus onnellisuutta elämässä.

Mitä te olette mieltä somen antamasta kuvasta,että elämän täytyy olla täydellistä?  

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Ihana postaus :)

    En oo saanu oikeen kiinni siitä ideasta miks instan idea on muka esittää vaan niitä täydellisiä kuvia. Mun mielestä Flickr on se missä esitellään valokuvaustaitoja ja seurapiirikerhot niitä, joissa yritetään olla jotenkin täydellisiä. Emmä tiedä, tuntuu niin hullulta koko elämän silottelu -touhu.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli ihan sairaan ihan postaus, tulin tosi hyvälle mielelle!

    Mä olen ruvennut boikotoimaan sellaisia kanavia, joista tulee vaan täydellistä elämänkuvaa. En jaksa sellaista, se tuntuu niin valhelliselta, koska ihan niin kuin sanoit, kenenkään elämä ei ole täydellistä. Musta on paljon mielenkiintoisempaa lukea oikeasta elämästä. Olen miettinyt, että ehkä niillä täydellisyyttä jakavilla ihmisillä on tarve saada ihailua ja hyväksyntää muilta. Ehkä moni pelkää näyttää sitä epätäydellistä puolta.

    Sun blogi on tosi kiva ja jään seuraamaan! Ihanan rehellistä puhetta ja hyvä fiilis! :)

    VastaaPoista
  3. Bongasin tän jo jokunen kuukausi sitten kirjoittamasi tekstin, mutta täytyy kommentoida, että tervetullutta tällainen normiarjen julistus. Jatkan hiljalleen blogisi selaamista☺

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe