Pään nollaus

23 syyskuuta

Otin jäsenyyden SatsElixiaan viikko ennen maratonia koska sieltä tuli liian hyvä tarjous ohitettavaksi. Ennen maratonia en kuitenkaan halunnut mennä salille taikka jumppaan koska pelkäsin mun tuurilla hajottavani nilkkani tai jonkin muun ruumiinosan joka estäisi juoksun Tallinnassa. Maratonin jälkeen taas jalat oli niin kipeät etten olisi voinut kuvitellakaan kykeneväinen jumppaan tai salilla muuhun kuin habatreeniin. Pelkkä haban kasvattelu ei taas kuulu mun tavoitteisiin,joten tuntui parhaalta antaa kropan levätä. Lauantainen juoksukin joka tuntui lähinnä suossa rämpimiseltä vaikka ihan hiekkatiellä juoksin kertoi,ettei kroppa ole vielä läheskään palautunut maratonista.  Kaikenlisäksi lauantaina takareisi taisi vähän revähtää kun näytin lapsille miten tehdään kärrynpyörä. Olisi pitänyt tajuta,ettei näin vanhana kuulu enää tehdä mitään abrobaattisia liikkeitä,ei vaan paikat kestä sellaisia. Muistona takareidessä on jäätävän kokoinen mustelma.

Eilen kuitenkin uhmasin olotilaani ja lähdin spinning-tunnille. Vautsi miten kivalta ja vaihtelevalta pyöräily tuntui monen kuukauden juoksemisen jälkeen. Olin ihan fiiliksissä hyvän popin soidessa ja pystyin ensimmäisen 10 minuutin aikana nollaamaan pään ihan täysilllä kaikesta. En ajatellut mitään,poljin vaan menemään.  Olin niin tämän tarpeessa! Kaiken lisäksi jalat kesti hyvin pyöräilyn,joten voi olla,että tällä viikolla voisi mennä toisenkin kerran.

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille! :)


You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe