Mä tein sen!!!

maanantaina, syyskuuta 14, 2015


Kyllä vaan maratoni tuli vedettyä maaliin asti. Oon hitokseen ylpeä itsestäni!

Matkaan lähdettiin siis lauantaina mieheni kanssa ja Tallinnassa oltiin siinä puoli neljän aikaan. Vietiin kamat hotellille ja lähdettiin heti kävelemään kohti maraton-paikkaa josta sai haettua laput juoksua varten. Vanha kaupunki on kyllä niin ihana, että olisin voinut tallustella siellä ympäriinsä vaikka kuinka kauan. Ilta menikin siinä syödessä ja kaupassa käynnissä,että sai aamiais tarvikkeet. Hotellilla aamiainen tarjottiin vasta klo 8 ,jolloin meidän piti lähteä jo kisapaikalle. Ei muuten ollutkaan hirveän helppoa löytää ravintolaa,josta saisi muutakin gluteenitonta kuin pihvin. Loppujen lopuksi kun oltiin tutkittu jo puolet vanhan kaupungin ravintoloiden menut, totesin syöväni pihvin joka ei varmaan ikinä sulaa.  Hyvää se kuitenkin oli.:)

Kisapäivän aamu alkoi kellon soidessa 5.00. Söin aamiaisen ja jatkoin nukkumista puoli kasiin asti. Siitä sitten juoksukamat päälle ja menoksi. Huone jouduttiiin jo luovuttaa heti aamusta mutta tavarat saatiin sentään jättää hotellille. Hotelli oli buukattu täyteen joten ei ollut mahdollista saada pidettyä huonetta iltaan asti. Kisapaikalle käveltäessä alkoi jo jännittämään. Onneksi oli mies mukana joka on aina rauhallinen eikä turhia jännitä. Pysyin siis aika tyynenä.  Sitten alkoi lähtölaskenta ja juoksu alkoi. Mentiin hissukseen ha oltiin varmaan koko joukon viimeisiä jonkin aikaa mutta sitten alkoi juoksu rullaamaan ja vähän pystyi kiristämään tahtia.  Ekan puolikkaan jälkeen olin aivan puhki ja olisin hyvin voinut jättää homman siihen mutta mies tsemppasi. Oikeaa lonkkaa särki ihan hulluna ja vedin pari Buranaa, että kipu helpottaisi ja aika nopeasti auttoikin. Aika tavoite ensimmäisen puolikkaan kohdalla oltiin ylitetty; kolmessa tunnissa piti siitä suoriutua eikä meillä mennyt edes niin kauan siinä. Olin päättänyt,että eka puolikas on myös juostava kokonaan, että sitten vasta voi vaihtaa välillä kävelyksi jos siltä tuntuu.  Yhden vessabreikin tein mutta muuten pysyi nesteet hyvin sisällä ja mies tarjosi jatkuvalla tahdilla energiageelejä ja vettä.

Toinen puolikas olikin sitten se kamalampi. Tiesit jo ne maisemat ja tiesit kuinka pitkä matka on 30 kilometrin kohdalle, joka pitäisi olla ylitettynä 5 tunnissa. Huoh! Mies totesi jälkeenpäin,että synkin vaihe mun osalta taisi olla heti ensimmäisen puolikkaan jälkeen ja se oli kyllä totta. Tässä kohtaa aloin miettimään,että hitto kun olisin treenannut enemmän mutta eipä sille asialle siinä kohtaa enäe mahtanut mitään. Toinen kierros mentiin niin,että juostiin ja käveltiin ja taas juoksua. Sillä tyylillä jaksoin loppuun asti vaikka hidastahan se vauhti siinä vaiheessa on.Kävelyn jälkeen oli meinaan hiton vaikeeta lähteä juoksuun. Tuntui,että töpötteli ihan lasten askelia päästääkseen eteenpäin. Toisella kierroksella alkoi myös olemaan suorastaan pahaolo mikä johtui ilmeisesti nälästä sillä tankkauspisteestä kun vedin rusinoita niin helpotti olo aina hetkeksi.  Jännin tuntemus maratonin aikana oli se miten reidet alkoi olemaan ihan turtana,ei niitä oikeen enää edes tuntunut. Matkalla sai myös icepoweria ruiskutettuna joten toisella kierroksela hyödynsin sitä etureisiin ja lonkkaan.  Se fiiis kun oli enää about pari kilsaa jäljellä alkoi olemaan jo voittajafiilis. Ne loput kilometrit ja metrit maaliin tuntui älyttömän pitkiltä. Loppukirin jälkeen pääsin maaliin ajassa 5:28:02 ja mies ajalla 5:28:03.

Olo on ihan mahtava. Mä pystyin juoksemaan maratonin! Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?:)


You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Tosi hienoa Susanna! Onnea!!! Oli varmasti mahtava olo maalissa. Meinaatko vielä uusiksi lähteä samaan koitokseen? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti. Alkushokin jälkeen on taas innostus huipussaan ja uusia maraton suunnitelmia tehty. :)

      Poista

Like us on Facebook

Subscribe