Fiilikset viikko ennen maratonia

lauantaina, syyskuuta 05, 2015

Voisi luulla, että olen innosta soikeena mutta fiilikset on täysin päinvastaiset.  Olen kuullut joidenkin juoksijoiden potevan jonkinlaista maratonin jälkeistä masennusta. Mä taidan taas kärsiä masennuksesta ennen maratonia. Ei kiinnosta sitten niin mikään!

Tuntuu, että lapset,miehen uusi työ ja töissä luodut paineet vie multa järjen. Töiden jälkeen ajellessa kotiin iskee jo ahdistus maksimus. Tiedän millainen illasta tulee lasten kanssa. Se on taistelua joka asiasta kunnes saan ne joskus nukkumaan itseni ollessa jo niin rättiväsynyt,että päätä särkee ja haluaisi vain nukkumaan.  Kaksi uhmaikäistä lasta ja oman ajan ollessa täysi nolla voi sanoa olevansa poikki. Miten joku jaksaa tällaista? Miehen uusi työ ja kohta myös alkava koulu vie hänet lähes joka illaksi pois kotoota.  Ne illat kun hän on kotona on mun menoja, että saan edes joskus huollatettua ripset ja kynnet. Viikonloput ahdistaa. Mä en nauti niistä. Tekemistäkin olisi mutta en halua tehdä mitään. Kaikki tekeminen keskeytyy jatkuvasti mikä nyppii mun hermojani. Mä haluan pystyä tekemään aloittamani asiaa edes vartin ilman keskeytyksiä mutta se ei ole ikinä mahdollista tässä perheessä.  Tässä kohtaa tuntee luovuttaneensa. Lapset saa huomioni ja menen auttamaan. Jätän sen mun aloittamani asian ties kuinka monetta kertaa ja tekemisen pariin on joka kerta yhtä vaikeaa palata vaikka kyse olisikin vain rikkaruohojen nyppimisestä ym mitättömästä asiasta.

Entäs sitten se juoksu. Maratonihan on ihan kohta. Joo-o. Haluatteko edes tietää kuinka monta kertaa olen käynyt lenkillä viimeisen kahden viikon aikana? Ette varmaan,sillä ne voi laskea yhden käden sormilla ja silti jää sormia yli. Pari kertaa olen tälläkin viikolla ollut lenkkikamat päällä. Ensimmäisellä kerralla totesin olevan liian kiukkuinen edes juoksemaan ja vaihdoin vaatteet ja menin nukkumaan. Seuraavalla kerralla olin jo pihalla kun huomasin,ettei toimi puhelimen sport tracker. Jatkoin kävelyä ja koitin saada spotifyta toimimaan. Kun sekään ei toiminut luovutin ja lähdin kotiin lenkin pituudeksi jääden noin 50 metriä.  Maratonin suhteen olen jo siis luovuttanut ja maaliin aion selviytyä mutta todennäköisesti suurimman osan matkasta saan hölkötellä tai kävellä.

En ole koskaan ollut hyvä puhumaan tunteistani vaan puran kaiken kiukuttelulla. Huono juttu tiedän. Puhuminen voisi helpottaa mutta tilanteella ei enää mahda mitään. Treenit on kussut ja edes kahden keskinen aika miehen kanssa ei nyt nappaa. Miten olisi maratoni parisuhdeterapeutin kanssa? Ei me oikeasti olla sellasessa pisteessä, että tarvittaisiin mitään parisuhdeneuvontaa mutta puhuminen tunteista olisi ehkä helpompaa kun joku osaisi esittää oikeat kysymykset. Vuosien saatossa parisuhdekin muuttuu ja vaikka kuinka tuntuu, että toisen asiat kiinnostaa niin ei ehkä silti tule kysyttyä toiselta tarpeeksi usein "mitä kuuluu?" Vaan elämä pyörii työn, arjen ja lapsien ympärillä.  Tämä on kaiketikin sitä ruuhkavuotta, mikä kestää x määrän vuosia. Olisin kaivannut opasta miten selviytyä hengissä ruuhkavuosista. Elämä opettaa mutta onko kaikki opittava menemällä perse edellä puuhun?

Aurinko sentään paistaa jos jotain positiivistakin saisi tähän postaukseen.

Syy blogihiljaisuuteen on siis tämä. Olen lukemattomia kertoja avannut bloggerin mutta kun ei saa kirjoitettua mitään. Eihän sitä haluaisi myöntää olevansa näin lopussa juuri maratonin alla mutta minkäs teet. Elämäämme ei muita muutoksia voi tehdä kuin oppia puhumaan.






You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Tsemppiä! Ei siitä maratonista liikaa kannata ottaa paineita ja bloggaamisesta ei ainakaan ;)

    VastaaPoista
  2. kiitos rehellisestä postauksesta! itsellä sama tilanne ja sama juoksutavoite, mutta oli vaan pakko myöntää että ei pysty eikä kykene nyt sitä maratonia juoksemaan. jotenkin tuntui kun paino olis siirretty pois harteilta kun tein tämän päätöksen, juoksukin (ne harvat kerran kun sinne olen ehtinyt :) ) maistuu eri tavalla. ehkä ensi vuonna sitten.
    tsemppiä sulle, joskus on vaan myönnettävä ettei jaksa.

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe