Run to The edge of The world

21 elokuuta


Sain eilen sellaisen kipinän juoksemiseen katsottuani YLE Teemalta dokumenttia ultrajuoksijasta Nikki Kimballista. Dokumentin voi katsoa täältä. Mua ei siis milläänlailla kiehdo juosta kilpaa mitään ultramatkaa vaan juurikin olisi kivaa haastaa itseään ja mennä joko mieheni tai ystävän kanssa hölkkäilemään joku pidempi matka erinäisiä polkuja pitkin. Ajatus siitä,että saisi rauhassa mennä ja omaan tahtiin ja vaikka kävellä jos ei jaksa muuten edetä. Syödä eväitä matkan varrella ja ihailla maisemia toivoten tietty, että matkan varrella olisi jotain kivaa nähtävää. Haaveissa oli päästä jonain vuonna sellaiselle matkalle (ilman lapsia) missä olisi mahdollisuus toteuttaa joku pidempi juoksureitti ja näitähän ulkomailla varsinkin Jenkeistä löytyy.

Motivaatio maratonia kohtaankin ryöpsähti kohti huippuaan ja mielessä siintää vain mantra "mä selviän siitä".  Juoksuhousut löytyi Intersportin loppuunmyynnistä ja oon niin onnellinen niistä. Ne istuu hyvin, on mukavat jalassa ja mustat sekä sopivan mittaiset. Haaveilin alkuun värikkäistä housuista mutta kaupassa aloin miettimään, että onko se sitten kivannäköisiä kun persus on ihan märkä hiestä ja hiki näkyy läpi housuista. Näitä tapauksia näkee joskus jumpassa ja salilla eikä näky ole kaunis. Päädyin siis tuttuun ja turvalliseen ihan käytännön syistä.  Paras ostos oli kuitenkin housujen lisäksi uudet juoksukengät. Adidaksen töppöset olivat hurjassa alennuksessa ja pakkohan ne oli ostaa kun olivat niin a) halvat b) ihanan lilat ja c) vanhat lenkkarit alkaa olla putkiin kulutetut. Tarjolla olisi ollut parit erilaiset Adidaksen pinkitkin lenkkarit mutta nuo lilat olivat ehdottamasti kaikkein parhaimmat jalassa. Nyt olen siis sekä onnellinen uusien juoksuhousujen omistaja, että ihanien uusien juoksukenkien omistaja. Oli muutenkin hyvä reissu tuo Intersportissa käyminen. Noiden mun lenkkarien ovh oli 149€  ja saatiin 137 eurolla mulle kengät,miehelle kengät, lapsille kengät ja mulle housut.

Palautumis -ja nesteytysjuomatkin on hommattu ja enää ei puutu kuin spotifyn hankinta mullekin (olen miehen tunnuksilla käyttänyt mutta maratonilla halutaan kuunnella kummatkin musiikkia ja se ei onnistu kuin omilla tilillä). 

On jotenkin ihan epätodellinen olo maratonin juoksemisen suhteen. Eihän se vielä ole sanomatta selvää,että tulen sen juoksemaan. Aina voi sattua jotain vastoinkäymisiä kuten sairastun tai venäytään nilkan yms.Mä olen jo niin tottunut mun huonoon tuuriini,että olen sataprosenttisesti yllättynyt jos pääsen ehjänä Tallinnaan ja olen terve.:D Haluan kuitenkin elää siinä uskossa,että seuraavat about kolme viikkoa sujuisi treenien suhteen hyvin ja pysyisin terveenä.:)




You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe