Ethän kuluta levyäsi puhki?

27 elokuuta


Näin kysyisen lauseen työpaikan mainoslehtisessä ja aloin miettimään omaa tämän hetkistä olotilaa. Olen viime viikkoina ollut tavanomaista väsyneempi ja joka asia ärsyttää. Ärsyynnyn ihan pikku asioista ja kaikki asiat muuttuvat kärpäsestä vähintään dinosauruksen mittavaksi asiaksi. Lenkille lähtö on viimeisenä mielessä ja herkut taas ensimmäisenä. Keskittyminen ihan mihin vaan asiaan on varsinkin illalla todella vaikeaa kun haluaisin vain olla ja möllöttää.

Miehen uusi työ on ehkä myös aiheuttanut turhautuneisuutta sillä vaikka tiesin työn sisältävän matkustelua niin tulihan se pienenä sokkina, että mies on kotona viikonlopun lisäksi ehkä yhtenä päivänä johonkin järkevään aikaan. Kotiin päästyään avaakin jo läppärin ja työt voi alkaa kun pitää vastata sähköposteihin ym joita ei pysty hoitamaan ajaessaan autolla ympäri suomea. Älkää nyt ymmärtäkö väärin sillä olen iloinen hänen saadessaan tuon uuden työn mutta siinä on vissi ero jos sanotaan pari kertaa viikossa Helsingissä  tai 5 krt viikossa ympäri suomea.

Olen aina tykännyt tulla kotiin hiljaiseen sellaiseen. Se on nykyään täysi mahdottomuus ja ehkä suurin syy mun pään hajoamiseen. Kaipaan hiljaisuutta, sitä että saan tulla kotiin ja vaan olla hetken. Liikaa vaadittu? Kyllä. Ensinnäkin töissä on oltava 8h sosiaalinen 5 päivää viiikossa.Töiden jälkeen haen lapset hoidosta ja nehän puhuu kuin ruuneperit sillä kaikki täytyy kertoa heti autossa. Tässä vaiheessa mun korvat jo soi vaikka tiedän,että lapset tarkoittavat vain hyvää. Kotiin kun päästään niin ensimmäisenä kun avaa oven niin koirat tulee vastaan ja haluavat ruokaa.Lapset haluaa maitoa ja itse haluan vain vaihtaa kevyempiin renttuvaatteisiin. Tämän kun saan tehtyä alkaa ruuanlaitto. Tämä töiden jälkeinen tunti tuntuu nykyään ihan kauhealta ja huomaan ahdistuvani siitä,että kaikki "hyökkää" heti haluamaan jotain. Hengähdystauko please!

En edes odota tulevaa maratonia niin paljon kuin sitä että saadaan olla miehen kanssa vuorokausi kahdestaan. Kahdenkeskinen aika on lähes tuntematon käsite nykyään meidän perheessä. Lapset tai lähinnä esikoinen valvoo usein myöhempään kuin me ja jos joskus haluaisi valvoa pidempään niin tyytyy menemään nukkumaan, jotta lapset rauhoittuisivat ja menisivät nukkumaan. On myös ihana päästä kahdestaan syömään. Tiedättekö sen tunteen kun ruokaa on jokapuolelle enemmän kuin lautaselle? Se tunne kun saa syödä ihan rauhassa ilman minkäänlaista "äiti mä en tykkää"" en ainakaan syö tota vihreetä" " äiti mä haluun maitoo".

En halua olla huono vaimo,äiti ja ystävä. Miksi sitten kerta toisensa jälkeen huomaan olevani ärsytystilassa? Koska en tajua olevani levon tarpeessa ennen kuin on ns liian myöhäistä. Pitäisi rauhoittua aiemmin eikä murehtia koko maailman asioita. Nukuin äsken töiden jälkeen 2h ja olo on selvästi parempi. Minulle suotiin jopa KAKSI tuntia omaa aikaa mikä meni nukkuen koska väsytti ja sen huomasi olostakin. Kaipasin lepoa ja soin sen itselleni.:)



You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe