Motivaation metsästäjä!

maanantaina, heinäkuuta 13, 2015


Oon tämän vuoden aikana ollut joka kuukausi vähintään kerran ollut flunssassa ja alkaa tosissaan nyppimään jatkuva sairastelu. Joka kerta kun pääsee kunnon treeni fiilikseen niin iskee flunssa ja siitä toipumiseen pari viikkoa, jolloin juoksukunto on taas nollissa. Toivon niin, että pikku hiljaa olisi pahin pikkulapsi aika ohi ja sitä myöden myös pahimmat sairastelut olisi takanapäin. On kurjaa kun itse sairastaa ja tuplasti ärsyttävämpää jos lapset sairastaa.

Motivaatiota joutuu siis etsimään monta kertaa kuukaudessa. Välillä motivaatio tulee kuin itsestään ja joskus taas tuntuu kuin sitä joutuisi etsiä toiselta planeetalta. Haluaisin pystyä sanomaan, että olen aina motivoitunut mutta se olisi valhe. Minulta puuttuu sen lisäksi itsekuri joka vaatisi myös jonkinlaista kouluttautumista. Kun puuttuu motivaatio ja itsekuri on aika hakoteillä ja löytämisen sijaan on kiva napsia herkkuja. Kun tuon motivaatiopolun taas löytää niin ei sieltä niin eksytäkään.

Miksi on niin vaikeaa motivoida itseään jatkuvasti? Tavoitteita on jota kohta kulkea mutta silti eksyn sivupoluille ja yhä kauemmas tavoitteistani. Tavoitteeseen pääseminen helpottaisi elämääni kaikin tavoin ja varsinkin helpottavan maratoonin juoksemista. Hyvän juoksukunnon ylläpitäminen ei tule itsestään saati, että vielä edes voisi puhua hyvästä juoksukunnosta. Sekin pitäisi ensiksi saada ennen kuin voisi puhua ylläpitämisestä.

Mä kaipaan ihmistä mun elämään joka sanoisi mulle mitä tehdä, tulla mun kanssa lenkille ja salille.  Takoisi päähäni sen mitä mun pää ei muuten ymmärrä. Joskus tuntuu, että mun aivot puhuu ihan eri kieltä kuin mä. Miksi osalle ihmisestä treenaaminen ja laihduttaminenkin vaikuttaa niin helpolta? Mistä ihmisille riittää aikaa treenata yber monta kertaa viikossa ja tehdä eväitä? Missä välissä nämä ihmiset nukkuvat tai käyvät töissä? Mun vuorokaudesta loppuu tunnit jo ilman näitäkin asioita.  Okei mä panostan lepäämiseen ja rakastan nukkumista. Onks se sitten väärin jos haluaa nukkua 9 tunnin yöunet? Väsyneenä motivaatiota ei ole senkään vertaa ja silloin suu toimii ikäänkuin jätemyllynä jonne voikin pistää mitä vaan.  Kunnon yöunien jälkeen elämä aina voittaa ja jaksaa jo ajatellakin vaikka juoksulenkille lähtemistä. Yleensä kunnon huono karma iskee tässä vaiheessa ja taivaalta tulee vettä kuin saavista kaatamalla.  Tietysti kun mä olin ajatellut lenkille lähtemistä. Ja ei mua ei ole tehty sokerista mutta jatkuvan sairastelun takia en ehdoin tahdoin tahdo rynnätä ulos sateeseen lenkille.

Haluan pystyä nauttimaan treenaamisesta, hyvästä ruuasta ja ylipäätään elämästä. Tuntuu,että aina on jotain rajoitteita kiusaamassa (tai puhumassa järkeä). Elämä on yhtä kissa-hiiri-leikkiä, jossa olen vuoron perään se kissa ja hiiri. Juoksen välillä lähemmäs tavoitteitani ja kuitenkin välillä taas juoksen karkuun minkä kerkeän kauemmas tavoitteistani. Haluan olla vahvempi. Haluan olla metsästäjä, joka voittaa itselleen motivaation!









You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Aivan sama homma mulla! Juuri näin se menee... just kun pääsee vauhtiin, sitten tulee joku este. Flunssa, lapsen flunssa tai sitten ei vain ehdi.. ellei nukkuisi vielä vähempiä yöunia... mutta sitten ei kyllä jaksa eikä kannata edes juosta... mutta elättelen silti toiveita yllä että vähitellen se kunnon treenirutiini jostain löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin sitten löytyy varmasti enemmän aikaa kun lapset ovat isompia ja pärjäävät keskenään kotona lenkin ajan. Toivon mukaan myös nukkuvat isompina paremmin eivätkä valvota joka yö jonkin asian takia. :)

      Poista

Like us on Facebook

Subscribe