Herkkulakon voittanut Fazerin sininen

18 toukokuuta

Suklaa tai ylipäätään kaikki herkut hiipii mieleeni. On taas se aika naisten kuusta kun voisin syödä lavallisen herkkuja ja raivota kaikille. Pms-oireet eivät ole ennen lapsien saantia olleet näin selkeitä mutta nyt tiedän mistä aina puhutaan. Tähän aikaan kuusta kyllä toivoisi olevansa mies. Miten paljon helpommalla pääsisi? En tiedä onko kukaan koskaan koittanut tehoaako pms-oireisiin mikään? Jos jollain on heittää vinkkiä helpottamaan oireita niin avosylin otan viestiä vastaan.

En usko olevani ainut nainen, joka himoitsee herkkuja jonka jälkeen harmittelee kun tuli herkuteltua. Varsinkin pms-oireiden aikana kaikki tunteet vetää laidasta laitaan ja hyvin korostuneesti vielä. Harmitukset eivät ole mitään pikkuisa omassa päässä pidettäviä vaan niistä saa kyllä kuulla kaikki. Alakuloisuus muistuttaa lähinnä masentuneisuutta ja itkultakin on vaikea välttyä kun tarpeeksi ottaa päähän. Pikku murhe paisuu pään sisällä härän kokoiseksi ja sitten se onkin jo menoa. Ilon hetkinä taas riemulta ei välty kukaan vaan hyvän mieleni tuntee ja näkee kaikki. :)

En kiristä ruokavaliota liian tiukaksi ihan vain senkin takia,että siinä vaiheessa yleensä aina lipsun. Se,että annan itselleni luvan herkutella jos siltä tuntuu aiheuttaa sen,ettei välttämättä tee edes mieli herkkuja kuin harvoin. Pms-oireiden aikakautta ei lasketa mukaan.  Kieltäminen aiheuttaa reaktion,että herkkuja himoitsee entistä enemmän. Pätee myös lapsiin. Mitä enemmän kiellät sen varmemmin ne tekee pahoja.:D  Koska sallin itselleni herkkuja pyrin pitäytymään terveellisessä kotiruuassa. Lounaan syön arkisin töissä mutta päivällinen koostuu hyvistä ja maukkaista raaka-aineista, ei eineksistä. Eineksiä meillä syödään muutenkin tosi vähän. Onko kukaan muu muuten huomioinut kuinka paljon iäkkäät ihmiset ostaa eineksiä? Mä olen kassajonossa oikea kyylä ja katselen mitä muut ostavat. Tosi harmittavaista on nähdä kuinka vanhoilla ihmisllä ostoskori täyttyy alennuslapuilla merkityillä eineksillä. Varmasti löytyy niitäkin, jotka tekee ruokansa alusta asti itse mutta on vain pistänyt silmään nuo einekset.

Maukasta kotiruokaa ei voita mikään kun sen tekee kunnon aineksista. Enkä tarkoita,että ruokaan pitää laittaa puoli kiloa voita, kermaa ja suolaa, jotta se olisi maukasta.  Kun esimerkiksi liha ja kasvikset on tuoreita niin ne ei vaadi niin paljon maustetta tai muuta höystettä. Olen innostunut keitetyistä/höytytetyistä perunoista ja perunoita syödäänkin meillä nykyään todella paljon. Ei isoja määriä kerralla mutta niin,että pastat ja riisit on jääneet vähemmälle. Olen johonkin parikymppiseksi asti inhonnut perunoita koska meillä oli kotona aina perunoita ja niiden kuoriminen oli raskasta. :D Haluan opettaa omat lapseni pitämään perunasta ja muutenkin opettamaan heidät siihen,että kaikkea pitää maistaa ja sen jälkeen todeta,ettei maku miellytä. Mä olenkin tässä para sanomaan mitään koska olen aika nirso aina ollut mutta vanhemmiten oppinut tykkäämään eri jutuista jotka aiemmin sai oksennuksen heti kurkkuun.

Mummoltani saamat vanhat keittkirjat on ahkerassa käytössä ja niistä löytää reseptejä joihin ei tule kaksi A4 kauppalistaa. Moni ruoka resepti kuulostaa hyvältä,mutta kammoksuttaa monesti se ainesosien määrä.Kaikkea tarvitaan vain vähän ja pelkään aineiden jäävän kaappiin homehtumaan jos en heti haluakaan tehdä samaa ruokaa uudestaan. Tykkään perus resepteistä, jotka saa tehtyä suurimmalla todennäköisyydellä jo kaapista löytyvistä tuotteista.Ei liikaa hifistelyä. Ainakaan arkena en kaipaa muuta kuin hyvin helppoja reseptejä. Lapset eivät ainakaan arvosta sen enempää äidin kokkauksia joihin on kulutettu 30 minuuttia taikka 3 h. Ne arvostavat sitä,että ruoka on terveellistä ja hyvää.







You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe