Endorfiini koukussa

20 toukokuuta



Mitä enemmän juoksen sitä pahemmin tunnun jääväni koukkuun fiilikseen, joka tulee juoksun jälkeen. Juostessa on jo useimmiten niin mahtava olo. Se tunne,että vuodessa on tehnyt huiman edistyksen juoksukunnossa ja nauttii juoksemisesta. Luin jostain lehdestä, että  kun joku oli sanonut näin : mitä enemmän juoksen, sitä enemmän tunnen olevani elossa. Se on kyllä hyvinkin oikein sanottu. Vaikka olen lenkin jälkeen väsynyt (hyvällä tavalla) niin silti lenkin jälkeen on jotenkin pirteämpi olo. Käyn lenkillä hyvin useasti silloin kun ottaa päähän ja juoksun jälkeen ei pänni enää yhtään. Kun saa juosta just niin kovaa kun kunto antaa myöden niin häviää viimeisetkin kiukut ajatuksista ( tai lähinnä kaikki ajatukset päästä, koska on pakko keskittyä pysymään pystyssä ja tajuissaan. :D ).  Juoksun jälkeinen "annoin kaikkeni olo" on niin mahtava,että toivoisin joskus saavani sellaisen olon muistakin treeneistä kuin vain juoksusta. Näköjään ihminen voi addiktoitua ja jäädä endorfiini koukkuun!
 
Ilman tätä karvaista ystävääni juokseminen olisi todella paljon tylsempää. Claudia ei myöskään valita säästä vaan lähtee aina mielellään  lenkille. Kesällä tosin joutuu jäämään kotiin, koska kuumuus on silloin iltaisinkin niin kova,ettei tee koiralle hyvää juosta. Muuten hänelle kelpaa kyllä lenkki kuin lenkki. :)

Kukas muu on käynyt tänään treenaamassa? :)





You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Juoksin lauantaina ekana virallisen juoksun, Hcr:n ja tänään aloitin juoksukoulun. Koukussa :)

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe