Painonpudotus projektin etenemistä

maanantaina, marraskuuta 17, 2014




Paljon on taas treenattu muutaman sentin pois saamiseksi mutta kyllä se vaan sen väärttiä on. Mä olen onnellinen jokaisesta lähtevästä sentistä vaikka olisihan se kivaa jos olisi näkyviä lihaksiakin mutta rasvaa pitää saada poltettua päältä. Kaikkea kun ei voi saada kerralla niin jostain on valittava. 

Pari viikkoa on menty uudella ruokavaliolla. Välillä on mennyt paremmin ja välillä reissussa on joutunut korvaamaan jonkun ruuan toisella. Paino on pysynyt kuitenkin samassa. Harmittavaa kun paino on pari kertaa käynyt jo siellä 68 kilon puolella mutta ei ole sinne jäänyt. Jospa hitaasti tulisi ns. parempaa tulostaa ja pysyvää.

Viime viikolla aloitin juoksun lisäksi salitreenit, joten yhteensä neljä treeniä tulee viikkoon.  Vielä on hiomista miten saada parhaiten rytmitettyä salitreenit juoksuihin mutta eiköhän se rytmi jossain vaiheessa löydy. Ajatuksena on juosta viikossa yksi lyhyt 5-10km ja yksi pitkä lenkki 10-20km viikossa.

Alkumittoja 23.10
paino 69,8kg
vyötärö 79cm
reisi 63cm
hauis 30,5cm

Tänään 17.11
paino 69,8kg
vyötärö 78cm
reisi 59cm
hauis 29cm

Mä uskon,että juoksemalla on saanut hyviä tuloksia jalkojen osalta. Reidet ja takapuoli on aina ollut se ongelmallisin kohta kropassani ja nyt vihdoinkin ne on pienentyneet. En tiedä osaatteko edes kuvitella kuinka siistiä on saada kropan ongelmakohta ruotuun..:) Farkuista menee jo tuumakoko 29 jalkaan. Mahtavaa!!  Ostin pari viikkoa sitten paidan joka oli koko XS. Mä en edes muista milloin mulle on mahtunut noin pienen koon vaatteet päälle.

Se täytyy myöntää, että vaikka sitä on selvästi pienentynyt niin mä koen ja näen itseni edelleen isona. Olen aina ihmetellyt tätä ilmiötä kaikissa laihdutusohjelmissa ja nyt painin itse samojen ajatusten kanssa. Miksi on nii vaikeaa nähdä itsensä peilistä laihempana? Pienempänä? Onko se sitä,ettei ole vielä tavoitepainossa? Näenkö itseni silloinkaan peilistä pienempänä?  Tämän asian eteen joutuu varmasti tekemään pidempään töitä koska ei ole yksinkertaista muuttaa mielikuvaa varsinkaan itsestään.



You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Moikka, onnittelut pienentymisestä :) Itse kans -20kg urakan jälkeen pohdin samoja kysymyksiä. Lähipiiri monesti muistuttikin koostani. Lisäksi siitä muistutti leikkipuiston keinu mihin peppu mahtui :D Olen nyt ollut 1.5v samassa painossa (69kg) ja nyt on mieli tottunut kroppaan. Nyt alkaa tulla jo vahva fiilis siitä, että haluaa seuraavaan steppiin, aiemmin ei ollut motivaatiota tarpeeksi muokkaamiseen. Mukavaa viikkoa sinulle, kyllä se pää seuraa kroppaa! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että kroppaan tottuu pikku hiljaa.:) Tsemppiä sulle seuraavan etapin saavuttamiseen! Mä tuun perässä.:D

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe