Viikonlopun tunnelmia Jämiltä

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2014


No niin nyt tulee vihdoinkin kisaraporttia Suomen valjakkourheilun mestaruuskisoista. Mun serkku tuli perjantaina töiden jälkeen hakemaan kotoota josta hypättiin Cladden kanssa kyytiin. Ajomatkaa oli edessä suunnilleen 4 tuntia. Matkalla piti poiketa vielä kauppaan hakemaan viikonlopun eväät.

Mökille kun saavuttiin niin siellä meitä odotti ja muu porukka koirineen. Valjakkokoirat nukkuivta autoissa mutta muut koirat Cladde mukaan lukien sisällä mökissä. Cladde toimitti lähinnä viikonlopun aikana maskotin virkaa. Dalmatialaiset hymyilevät ja monen mielestä se on niin hauskan näköistä. Toiset taas pelkäävät kun koira näyttää hampaita vaikka se ei olekaan vihainen.  Juttua riitti vaikka kuinka ja kello kolkutti lähempänä puoltayötä kun mentiin nukkumaan. Aamulla herätys oli jo ennen seitsemää jotta ehdittiin pelipaikalle ajoissa. Valjakkokoirien juoma ja ruokinta-ajat on tarkkoja joista ei kamalasti jousteta joten ajoissa pitää sängystä nousta, että kaiken saa tehtyä mitä pitää.



Pelipaikalla käytiin ilmottautumassa ja ulkoilutettiin koirat. Jännitystä oli havaittavissa ihan kaikissa jotka olivat ajamaan lähdössä. Ihan mieletön fiilis. Mä olin ihan jokaisen kilpailijan puolesta onnellinen ja tippa linssissä katselin kun meidän mökin porukka lähti lähtöviivalle. Koirista näki miten innoissaan ne oli lähdössä juoksemaan. Koirista sai ihan tosissaan pidellä kiinni kun ne oli valjastettu kun sinkoilivat joka suuntaan ja vauhdin huumassa ovt todella ärhäköitä. Viikonlopun jälkeen ihmettelin miksi kädet oli kipeät mutta tajusin, että siitä kiinni pitämisestähän se johtuu.


Tässä matkaan lähdössä 8 koiran valjakon kanssa meidän mökin Mikke.






Vauhdin hurmaa.:) Parhaimmillaan taisivat siellä 30 km/h mennä.  Ei sitä oikein edes tajua millaista vauhtia menevät ellei itse sitä koe. Ehkä joskus itsekin pääsee kokeilemaan.:)


Lauantaina sää pysyi pakkasen puolella koko päivän ja hiljakseen satoi luntakin. Onneksi vasta mun juoksu urakan jälkeen.

Serkku oli kisaamassa 6 koiran valjakkoajossa ja sijoittui kumpanakin päivänä sijalle 3 voittaen SM-pronssia. Huikee suoritus.Nimittäin Hanne oli lähdössä matkaan uusien koirien kanssa ja uuden kärryn kanssa jossa ei toiminut edes jarrut kunnolla. Ne nimittäin jäätyivät vähän väliä. Seuraavana päivänä tosin oli plussaa ja satoi kaatamalla ja silti ne oli ihan kohmeessa joten voi olla, että olivat ihan vaan rikki. Kuvia ei nyt Hannen valjakosta ole koska olin auttamassa sekä lähdössä,että maalissa.

Sitten olikin mun juoksun vuoro. Apua! Mä lähdin tosi rennolla fiiliksellä. Huomatkaa mun rento hymy.:D  Cladde oli sen oloinen, ettei tiennyt mihin on joutunut.




Ihan sotkussa lähdettiin menemään kun Cladde ei tiennyt mihin suuntaan mennään.





Alkuun juoksu sujui ihan hyvin,mutta kyllä parin kilsan jälkeen alkoi tuntumaan. Cladde ei vetänyt yhtään vaan sitä sai lähinnä vetää perässä.  Maasto oli tosi hiekkaista ja tuntui kuin olisi hiekkakuopassa juoksemassa. Osittain maa oli jäässä joten sai kyllä katsoa mihin jalkansa laittaa.






 

Munsta tuntui koko matkan,etten enää jaksa metriäkään. Kylkeen pisti ja happi ei kulkenut yhtään. Olin ihan kuitti eikä ihmekään kun en ollut syönyt kuin aamiaisen. Sitten kun reitti ei ollut tuttu niin ei tiennyt yhtään koska maali koittaa. Mulle oli sanottu,että maaliin tullaan loivaa ylämäkeä.No niitä oli monta matkan varrella.:D No maalisuoralle kun tuntiin niin kuulin, että joku huutaa koiralle meidän takana ja painoin kaasujalan pohjaan. Tultiin maaliin niin kovaa kuin päästiin. Sijoitus oli 10:s ajalla 20.48 ja matka oli 4,2 km. Mä olin vain onnellinen siitä,että selvisin ehjin nahoin maaliin.



 



Mä oon ventti kuitti. En olisi jaksanut enää metriäkään.Keskisyke oli matkan aikana 186.:D


Sunnuntaina muuttui ilman ihan täysin. Tässä serkkuni Hanne tultuaan ajosta. Kaikki muutkin kuskit näytti samalta. Vettä satoi kaatamalla ja koirien juostessa edessä niin kaikki p*ska lentää kuskin päälle. Yksi meidän mökin miehistä sanoi,ettei ensimmäisen 100 metrin jälkeen nähnyt enää mitään ja matka oli kuitenkin 6 kilsaa. Piti vain sokeasti luottaa,että koirat vievät maaliin. Hanne kertoi,että reitin varrella oli iso vesilammikko jonka yli koirat saivat lähinnä mennä masut kastuen. 



Oli kyllä ihan huippu viikonloppu.Tutustuin uuteen lajiin, ihan uusiin ihmisiin ja pääsin itse juoksemaan.  Innostuin myös kickbiken hankinnasta joten pitää miettiä olisko semmoiseen jossain vaiheessa varaa. Oli siistiä nähdä koirien vetävän kickbiken edessä huimaa vauhtia. 

Kiitos Hanne matkaseurasta.:)

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe