Äitienpäivä

12 toukokuuta

Eilen vietettiin äitienpäivää ja tänä vuonna minulla olikin kaksin verroin juhlistettavaa. Tiesin jo  heti aamusta, etten tule saamaan aamiaista sänkyyn tai mitään muutakaan erityiskohtelua. Sain äitienpäivälahjaksi toivomani kottikärryt (mieheni tosin osti astetta paremmat ja kalliimmat kuin mitä toivoin) ja esikoinen oli tehnyt kerhossa ihanan kortin. :) Mieheni keitti aamukahvit ja kysyi aamupalatoivomuksiani mutta totesin syöväni rahkan ja mustikoita jolloin sen teko jäi minulle.  Aloin päällystämään leipomaani kakkua ja tekemään sokerimassasta koristeita.  Käytiin koko perheen voimin metsässä pälyilemässä ja koirat ainakin olivat innoissaan saadessaan juosta vapaana. Jonkin aikaa ehdin pihalla puuhailemaan kunnes olikin jo lounaan aika. Aurinkokin meni pilveen joten oli hyvä syy mennä sisälle täyttämään massu. Ruuan jälkeen lähdettiin anoppilaan kakkukahville. Söin pullaa ja käpykakkua. Nam! Sieltä taas kiireellä kotiin koska lapset nukahtivat autoon ja piti lähteä minun vanhempieni luokse jonne on yli tunnin ajomatka. En ollut pakannut valmiiksi mikä oli hieman tyhmää koska kyllähän sen arvasin, että lapset nukahtavat autoon. Äkkiä kamat kasaan, pusut miehelle ja menoksi.

Saariston karu totuus iski taas päin alvaria. Myöhästyin lautalta parilla minuutilla vaikka välillä jouduinkin hieman kiihdyttämään auton vauhtia yli sallittujen nopeus rajoitusten. Nooh odotusta 30 minuuttia. Onneksi lapset nukkuivat suurimman osan ajasta tai ainakin toinen niistä. Kuopuksen univelat oli kuitattu ja istuminen alkoi käydä hermoille. Itsellä hirveä nälkä ja pissahätä. Se tunne kun lautta ajaa rantaan ja tiedät, että 5 minuutin päästä olet perillä. Helpotus!

Lapset ja minä saimme ruokaa. Kermaperunoita ja kunnon lihaa. Kunnon dieettiruokaa.:D Ruuan päälle vielä lisää kakkua ja tällä kertaa minun tekemääni ja vieläpä pari isoa siivua. Kaikki ovat tyytyväisiä tai ainakin melkein. Kuopukselta sateli edelleen vastalauseita joten suuntasimme pihalle koska enää ei voinut mennä päikkäreille. Pihalla oli kylmä auringon ollessa pilvessä. Vaatteita oli ilmeisesti liian vähän kun ei tehnyt mitään. Enhän tosin tullut mitään tekemäänkään vaan nauttimaan tästä päivästä. Pienen kävelylenkin ajan kuopus kitisee edelleen. Taisi olla todella väsynyt. Huoh! Siirryttiin saunomaan jota esikoinen oli odottanut koko viikon. Kylpyammeessa istuu kaksi hyvin tyytyväistä lasta. Päivän kruunaa kuopuksen ihana räkäinen nauru kun esikoinen ruiskuttelee vettä ympäriinsä.  En uskaltanut olla saunassa kauan aikaa vaikka mummi vahti lapsia. Selkä oli jumissa ja enkä halunnut sen enää yhtään pahenevan.  Iltapalaksi sipsejä ja leipää. Hiilaritankkauspäivä tosiaankin.

Mahtavinta on se, että kuopus meni seitsemältä nukkumaan. Näin ei ole tainnut käydä vielä koskaan. Nukahtikin nopeasti ilman puolen tunnin vastustelua. Esikoinen jäi alas nukkumaan mummin sekä ukin kanssa. Minä sain nukkua kuopuksen kanssa.Heräilyä tasaisen tappavaan tahtiin mutta kuinka ollakaan aamulla oli levännyt olo. Mitä hittoa! Kerkesinkö mukamas nukkuakin jossain välissä. Outoa!

Tänään vielä herkuttelin aamupäivästä vähän tuliais suklaalla (vanhemmat olivat olleet risteilyllä). Illalla menen jumppaan sulattamaan kaikki turvotukset pois. Lepoa ollutkin jo monta päivää.  :)

On itseasiassa tosi huono omatunto kaikesta mässäilystä. Miten sitä ikinä oppii syömään ilman omantunnon tuskia?Onneksi tällä viikolla on hieman jotain uuttakin tulossa jospa se vähän motivoisi. :)

Kuviakin otin mutta en saanut niitä siirrettyä tietsa ongelmien takia.:(

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe